Imetyksestä
Ajattelin vuosi sitten raskauden alkupuolella, että en mä tiiä onko imetys mun juttu. Nyt seitsemän kuukauden imetyksen jälkeen voin sanoo, että ei se oo _mun_ juttu, se on Kevinin juttu. Ja voi hyvät hyssykät sentään se ihan tosiaan on Kevinin juttu.
Kev synty rv. 39+1 ja painoi 3098g. Mun synnytys käynnistettiin hepatogestoosin ja Kevinin hitaan kasvun takia. Sain Kevinin rinnalle heti ja se on heittämällä ollu mun elämän paras ja kaunein hetki, meiän ensi-imetys. Kaikki meni tosi hyvin sairaalassa ja päästiin kotiin Kevinin ollessa 1,5vrk ikäinen, joka edellytti että kotikätilö kävi meillä.
Kotikätilön käynnillä kävi ilmi, että K:n paino oli laskenut 3098 grammasta 2720 grammaan. Säikähdin ihan hirveesti, etenkin kun kyseinen kätilö toi asian hyvin dramaattisesti esiin, eikä mitenkään kannustanut imettämään. Saatiin määräys lisämaidosta, sitä piti antaa 35ml kahdeksan kertaa päivässä imetyksen jälkeen ja lisätä määrää 5ml joka päivä. Oli tosi vaikee löytää hetkeä antaa lisämaito ”imetyksen jälkeen” kun mä imetin tunteja putkeen, mikä siis on täysin normaalia ja toivottavaa, koska imetyksessä pätee kysynnän ja tarjonnan laki.
Noh, se lisämaito mitä ”voit eka antaa ihan vaikka 40ml koska hänellä on varmasti ihan hirveä nälkä!!!” ei onneks tehny kauppaa Kevinille, koska sen maha olikin täynnä! Muutaman vuorokauden jatkuvan imetyksen johdosta mun maito lähti nousuun. Uitiin maidossa koko perhe ekat pari kuukautta, maitoa riitti ihan riesaks asti ja Kevin huolehtii että riittää vieläkin. Kevinin paino alkokin sitten nousemaan hurjaa tahtia, ja huoli siitä ONNEKSI loppui nopeesti.
Imetys on rankkaa ja Kevin on syönyt aina tosi usein. Tutti ei kelvannut, eikä kelpaa vieläkään. Enää ei kelpaa ees tuttipullo, vaan tissi. Oon välillä tosi loppu ja pari kertaa on tehny ihan tosissaan mieli lopettaa koko touhu ja antaa korviketta.
Jos vertaan meidän helmikuisten porukkaan, imetän _paljon_ useemmin kun muut ja Kevin syö kiinteitä paljon vähemmän kun muut. K muuten rikkoi tällä viikolla ennätyksensä: 3h 15min päiväsaikaan syömättä tissiä, seitsemän kuukauden iässä! Mä en voi jättää Keviniä hoitoon, tai jättää ees isänsä kanssa pidemmäks aikaa koska Kevin ei syö muuta kuin rinnasta ja se huuto mun perään on ihan tosi raastavaa. Tai tietenkin mä voisin jättää Kevinin hoitoon, mutta mä en halua. En pysty nauttiin kun tiedän Kevinin itkevän mun perään. Ja Kevin on vielä vauva, muistan että koulussakin on painotettu miten tärkeä ensimmäinen elinvuosi on, haluun kunnioittaa sitä. (Ollaan nyt varovaisesti oltu erossa toisistamme lyhyitä aikoja, n. 1-1,5h kerrallaan)
Mä en tiiä olisinko jaksanu imettää ilman mun miestä ja tsemppaavia mammaystäviä. Etenkin alkuun mä sain keskittyä 100% pelkkään imetykseen, mulle tuotiin ruuat sänkyyn ja epätoivon hetkillä mun ystävät on ymmärtänyt ja ollut tukena. On myös ihanaa miten Kevinin isä hyväksyy sen että Kevin on vieläkin tosi kiinni mamissa.
Ja mitä tulee julki-imetykseen… Oon imettäny kaikkialla. Kevin ei oo jättäny mulle muita vaihtoehtoja kun imettää sporassa, kassajonossa, vaatekaupoilla, puiston penkillä, kadulla kävellessä, ravintolassa, kultajuhlissa, pankissa. Mua ei haittaa imettää julkisesti, ruokin mun lasta. Tavallaan myös nautin siitä että voin omalta osalta normalisoida julki-imetystä. Kävin kerran junassa hyvän keskustelun jonkun hieman vanhemman rouvan kanssa. Hän varovaisesti kysyi minkä ikäinen lapsi mulla on ja mitkä on nykyajan imetyssuositukset. Hän sanoi ihmettelevänsä kuinka hänen pojan vaimo vielä imettää lähes kaksi vuotiasta lasta. Kerroin WHO:n suosittelevan imetystä kaksi vuotiaaksi, jolloin nainen ystävällisesti kiitti tiedosta ja sanoi että ei ihmettele enää. Oon siis oikaissut ainakin yhden ihmisen käsityksen!
Viimeks tänään mä kirosin mun löysät ja rumat tissit alimpaan helvettiin ja turhauduin kun aamupuuroa meni minille alas vajaa lusikallinen. Mut hei, näillä löysillä rumilla tisseillä on kasvatettu siitä 3098 gramman ministä 9400 gramman mini! <3 Ja imetys on niin paljon muutakin kun ”vain” ruokailua. Se on meille läheisyyttä, turvaa ja rauhoittumista. Rinnalle nukahtava tuhiseva vauva on maailman suloisin ilmestys ja oon ylpeä että oon jaksanut. Hyvä mä, Kevin ja mun löysät ja rumat, mutta niiin arvokkaat tissit!