Heippa!

Perjantaina meillä on vihdoinkin tulossa varhaisultra. Appien mukaan olisin nyt viikolla 9 mutta siihen saan vasta käynnillä varmuutta. Voi että kun mä haluan nähdä meidän pienen pavun. Ajatukset vaihtelevat kuitenkin koko ajan. Yhtenä päivänä olen ihan varma että vatsassa kasvaa vauva, mutta seuraavana päivänä en tunnekaan yhtään mitään.

Nyt olen vihdoinkin saanut lopettaa lugesteronin käytön 6 viikon lääkityksen jälkeen. Ai että mä vihasin sitä lääkitystä. Ei sillä että oireet olisivat hirveät, mutta sen asettaminen emättimeen joka hemmetin aamu ja ilta oli tosi turhauttavaa. Ei jatkoon! No nyt se on ohi eikä tarvitse muistaa mitään lääkitystä enään muuta kun fooliohappo lisä.

Mun vointi on muuten ollut ihan hyvä. En ole ihan oma itseni mutta tiedän että vointi voisi olla niin paljon pahempaa. Viime viikon loppupuolella pahoinvointi lisääntyi ja ajattelin että ”no nyt se sitten alkaa”. En ole kuitenkaan oksentanut. Välillä tulee vaan ihan hirveä tunne kurkkuun ja yököttävä olo. Vähän niinkuin minuutti ennenkuin oksennus tulee. Se pysyy pari sekuntia jonka jälkeen olo helpottuu hetkeksi ja palaa aalloillen takaisin. Tosi ärsyttävää. Se pysyy kauemmin poissa kun olen syönyt ruokaa. Nyt oli pientä paineen tunnetta myös alavatsassa. Ehkä se oli kasvun merkkejä tai sitten jotain muuta.

Mutta summasumaarum! Hyvin meillä menee 🙂 toivottavasti teksti ja fiilis on positiivinen myös perjantain jälkeen. Pitäkää peukkuja!