Hyvää uutta vuotta!

Hei kaikille!

Vuosi 2021 päättyy keskiyönä. Tuntuu jotenkin helpotukselta vaikken usko että alkuvuosi tulee olemaan sen helpompi. Vuosi oli taas täynnä iloa ja rakkautta, mutta myös surua sekä pettymyksiä. Välillä tuntui että nuo kaksi vikaa tunnetta veivät liikaa tilaa.

Tammikuussa kaikki alkoi Letrozol lääkkeen kokeilulla. Alkuun oli hyvä fiilis ja piirsin mieleeni ihania kuvia syksystä ja joulusta kun vietämme aikaa tulevan lapsemme kanssa. Mietin miltä lapsi näyttäisi, miltä hän tuoksuisi ja mitä toivoisin että hän perisi minulta ja mieheltäni. Toiveajatukset saattoivat välillä mennä myös yli. Aloin Pinterestissä suunnittelemaan vauvahuonetta, raskausajankuvauksia ja saatoin myös alennuksissa ostaa jonkun bodyn. Hävetti aina jälkikäteen. Onneksi mieheni pysyi aina puolellani ja voitiin yhdessä hihitellä kun hän seurasi minun puuhiani.

Koin kyllä paljon stressiä ja paineita. Joka kierto piti seurata lääkkeiden ottoa, varata aika gynekologin käynnille ja seurata muita kehollisia oireita. Sanoisin että tammi-elokuu välinen aika oli pahin. Onneksi löysin joogan harrastuksen ja muutin ruokatottumuksiani. Sain stressitasoa laskettua meditaatiolla ja muilla rentoutumisharjoituksilla. Kuitenkin mietin lapsettomuus asiaa joka päivä ainakin pari kertaa. Kyllähän se pysyy mielessä eikä sille mitään voi. Mutta ajattelu ei ollut enään samantyyppistä. Sain pahat ajatukset helpommin pois mielestä. Jätin myös keskustelupalstaat pois sekä googlettamisen kaikista mahdollisista ”alkuraskauden”-oireista.

Mitä odotan vuodelta 2022?

Jotenkin odotan kyllä lapsettomuustutkimuksia. Varsinkin kun ei oikein tiedä missä mättää. Minulle ei ole pystytty asettamaan selkeää diagnoosia ja gynekologin vastaanotot ovat kestäneet noin. 10min joka kerta. Ei siinä ehdi käydä asioita läpi, enkä aina muista mitä haluan kysyä kun tuntuu että tapaaminen pitää toteuttaa niin nopeasti kun mahdollista. Siksi haluankin nyt päästä tutkittavaksi kunnolla. Ja tietenkin miehenikin pitää tutkia! Haluan että meidän asioihin paneudutaan ja että koen saavani apua.