Meidän tie tähän asti

Huomenta!

Eilisen postauksen jälkeen oli kyllä ihana fiilis! Ei haittaa vaikka lukioita olisi vain 0. Minusta tuntui kuitenkin siltä että sain tästä hyvän mielen, ja se onkin pääasia. Kiitos kuitenkin jos sivulleni päädyit!

Eli ajattelin tässä postauksessa avata minun omaa taustaa.

Mistä kaikki alkoi?

Vaikka vauva ei vielä ollut toiveissa v. 2016 (olin tällöin 20v), niin koen edelleenkin että kaikki alkoi sinä vuonna. Minä olen aina pienestä asti unelmoinut äitydestä ja perhe-elämästä. Luulen että  tämä oli syy siihen miksi päädyinkin gynekologin vastaanotolle. Olin lopettanut ehkäisypillerit v. 2015. Tämän jälkeen menkat eivät koskaan alkaneet ja aloin pohtimaan että jossain saattaa olla vikaa. Minulle tuli painoa vuodessa noin 10kg, en jaksanut urheilla, seksihalu oli poissa ja aloin kärismään ahdistuksesta ja vatsavaivoista. Itseluottamus oli nollilla ja tämän takia päädyinkin oma-aloitteisesti psykologin luokse juttelemaan. Tämä oli kyllä hyvä päätös!

Silloin gynekologin vastaanotolla 2016, vastassa oli huonosti suomea osaavaa ammattilainen. Uskon että hän oli hyvä työssään mutta valitettavasti en häntä ymmärtänyt, enkä saanut vastauksia vaivoihini. Minulle tehtiin ultratutkimus jossa nyt vuosia jälkikäteen huomaan että gynekologi oli todennut että minulla oli PCO-tyyppiset munasarjat. Tästä ei vastaanotolla keskusteltu, tai sitten se meni minulta ohi… En edelleekään tästä juurikaan mitään tiedä, mutta sanalla tarkoitetaan ”polykystiset munasarjat”. Minun mielestä netissä on hyvin vähää tietoa kyseisestä diagnoosista. Enimmäkseen kirjoitetaan PCOS:sta eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä.

Nojoo mutta kuitenkin.. Gynekologi määräsi minulle terolut, 3kk kestävän lääkityksen, epäsäännöllisten vuotojen vuoksi. Näiden avulla menkkojen pitäisi alkaa, ja näin alkuun tapahtuikin. Se tuntui vuoden tauolta hyvältä ja ajattelin että ”oho nyt kaikki toimii taas”. Kuurin jälkeen kuitenkin oltiin samassa pisteessä taas. Menkat olivat hyvin epäsäännölliset. Kierto saattoi kestää 40, 50, 60, 70 tai 80 päivää… Se oli ihan hirveetä… Ja siis ne kivut kun menkat tulivat… siinä kyllä kärsittiin…

Päädyin taas vuoden jälkeen uudestaan gynekologin vastaanotolle. Tällä kertaa valitisin toisen ammattilaisen. Hän onkin hoitanut minua nyt pari vuotta. Vastaanotolla tehtiin samat tutkimukset ja tietenkin tuli sama ”diagnoosi”, eli pco-tyyppiset munasarjat. Sain silloin lähetteen verikokeisiin jossa tulokset olivat normaalit. Päädyttiin aloittamaan säännöllinen lääkitys tutuilla Terolut lääkkeillä. Niitä olen nyt syönyt 2v putkeen, joka kierto päivinä 15-24. Vihaan pillereiden syöntiä!!

Vuosi meni taas eteenpäin ja kierto oli lääkkeiden avuin säännöllinen (26 päivää). Kävin joka vuoden alussa uusissa tutkimuksissa ja check-up käynneillä. Alettiin pikkuhiljaa keskustelemaan raskaustoiveesta mieheni kanssa. Alkuun meillä oli erimielisyyksiä ja niistä saattoi syntyä riitaa (mikä näin jälkikäteen harmittaa). Minulla oli kova vauhti päällä ja toive tulla äidiksi. Jotenkin koin koko ajan, ja edelleenkin että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Siksi halusin hoputtaa miestäni. Mieheni tietenkin koki minun stressin painostavana, ja ymmärrän sen nyt. Päästiin yhteiseen ymmärrykseen v. 2020 lopussa. Silloin joulun aikaan istuttiin keskustelemaan kunnolla ja todettiin että oltiin molemmat nyt valmiita. Se oli ihan mahtava fiilis <3 Onneksi mieheni uskalsi pistää jalat maahan eikä lähtenyt mukaan semmoiseen mihin ei ollut valmis. Koen kuitenkin että molempien pitää haluta samaa!

v. 2021 alussa kävin taas saman gynekologin luona. Sain vihdoin kertoa että raskaus on nyt toiveissa. Lähdettiin siis tekemään suunnitelmaa. Gynekologini halusi että seuraisin omaa ovulaatiotani. Tikuttaminen oli minulle uutta mutta yritin joka kuukausi ns. bongata ovulaation. Harmissani tätä ei kuitenkaan tapahtunut :( Soiteltiin gynekologin kanssa ja hän halusi että tulen kierron päivänä 11 ultratutkimukseen. Siinä huomattiin että tosiaan yhtäkään folikkelia ei ollut kypsynyt ja limakalvo oli ohut. Minua harmitti niin kovasta tämä ja muistan kokeneeni sen fiiliksen että ”minähän sanoin, minussa on jotain vikaa”. Tällä käynnillä gynekologin kysyi että toivoisinko että aloitetaan jo letrozol lääkitys. Letrozol on lääke, jota käytetään munarakkulan kypsyttämiseksi. Tätä  käytetään, jos on todettu, ettei ovulaatiota tapahdu tai on kyse selittämättömästä lapsettomuudesta. Hoidon tarkoituksena on saada aikaan 1 – 2 kypsää munarakkulaa sekä ajoittaa yhdyntä. Me haluttiin ehdottomasti kokeilla tätä!

Ajattelin seuraavassa postauksessa kertoa letrozol lääkityksestä enemmän.