Taustaa ja tulevaa
Tässä mää nyt istun kone sylissä ja mietin, että mitä kirjottaisin. Viikonloppuna tuli ajatus, että alkasin kirjottamaan päiväkirjaa omista ajatuksista, fiiliksistä ja meidän matkasta kohti omaa lasta. Äsken viestittelin ystävälle ja kerroin, että alan kirjottamaan päiväkirjaa tästä meidän erilaisesta elämästä. Hän ehdotti että alkasinki kirjottamaan blogia, koska jaettua tietoa ei oo koskaan liikaa. Se on kyllä aivan totta. Huomasin sen viikonloppuna ku yritin itse etsiä tietoa ja kokemuksia samassa tilanteessa olevista . Tässä ensin vähän meidän taustasta.
Meidän lapsettomina alkaa Marraskuusta 2016. Sillon me päätettiin mieheni kanssa, että jätetään ehkäsy pois ja annetaan lapselle mahdollisuus tulla. Me ajatelttiin, että oltas vanhempia jo sille vuodelle. No eihän se menny niin. Menkat tuli kahdesti pillereiden lopettamisen jälkeen normaalisti ja sen jälkeen ei ollenkaan. Hakeuduin lääkäriin alku vuodesta 2017 ja sain Teroulut ruurin. Söin sitä kolme kuukautta ja sain kierron 35-70 päivään.
Reilu vuosi pillereiden lopettamisesta me saatiin lähete Naistentautien pkl. Helmikuussa 2018 päästiin tutkimuksiin ja kaikki oli hyvin. Olin 25-vuotia perusterve, en tupakoi tai käyttänyt paljon alkoholia. Miehelläni oli myös kaikki hyvin. Mitään poikkeavaa ei löytynyt kummastakaan. Diagnoosiksi saatiin munasolun irtoamattomuuteen liittyvä naisen hedelmättömyys ja tavallinen lihavuus. Bmi minulla oli tuolloin 41.7. Suunnitelmaksi lääkäri kirjasi painonpudotuksen ja sen jälkeen ku paino on sallitussa niin alotettaisiin ovulaatioinduktiohoidot. Lääkärin mukaan spontaani raskautuminen on todella mahdollinen.
En saanu pudotettua painoa lääkärin asettaman vuoden aikana. Luovuin ajatuksesta hoitojen alottamisesta, mutta toive lapsesta oli suuri. Kierrot kuitenki lyheni ja tikutin ovulaation joka kuukausi.
Vuosi sitten omakuva alko ahistaa ja ällöttää. Alotin painonpudotuksen. Sain painon hyvin tippumaan. Painoa on lähtenyt noin -30kg.
Tämän vuoden tammikuussa viimekertainen lääkärikäynti muistu mieleen. Etsin sen tekstin Omasta kannasta ja luin sen mieheni ja ajatuksen kanssa. En enää muistanu mitä siihen oltiin kirjattu. Siinä luki:
Mikäli vuoden aikana ei tule raskaaksi ja saa painoa pudotettua alle tuon rajan (BMI 35), niin sitten ottaa suoraan yhteyttä infertiliteettiyksikköön ja sieltä mietitään ovulaatioinduktiohoitojen aloitusta.
Soitin ja kysyin, että mitä tehdään. Paino on alle tuon rajan, mutta aikaa on mennyt tuon käynnin jälkeen muutama vuosi. Hoitaja sanoi, että hakeudu omalle Tk lääkärille ja sielä uuden lähetteen kanssa uudestaan tutkimuksiin. Hakeuduin ja saatiin uusi lähete.
Huhtikuussa me mentiin taas tutkimuksiin ja kaikki oli edelleen hyvin. Lääkäri nauro, että olette suoraan oppikirjasta mutta se ei nyt vaan jostain syystä toimi. Diagnoosina edelleen määrittämätön naisen hedelmättömyys. Tehtiin uusi suunnitelma:
Kollegan kanssa keskusteltu edeltävästi jatkohoidosta ja suunnitellaan OI + IUI jatkoon kunhan koronaepidemian jälkeen päästään hoidot taas käynnistämään. Tuohon saakka yrittävät luomuraskautta.
Nii se Korona. Lääkäri ennusti, että hoitojen alotus menee pitkälle syksyyn. Jopa Syys-Lokakuulle. Ei auta ku oottaa ja yrittää. Turhautti.
Viime viikolla tuli yllättäen viestiä hoitajalta, että hoitoja aletaan taas käynnistämään. Meillä olisi mahdollisuus alottaa hoidot jo seuraavasta kierrosta. Hoitaja kertoi, että lääkäri oli miettiny meille ovulaatioinduktiohoitoa mikä kestäisi yli kesän. Tuona päivänä oli menossa keirron puoliväli eli hoidot alotetaan ihan pian. Eilen sitte hoitaja laittoi uudestaan viestiä, että lääkärit oli yhdessä päättäneet että me alotetaan ovulaatioinduktiohoidot + inseminaatio. Itku tuli. Olo helpottu ja toivon kipinä sytty. Lääkkeeksi määrättiin Letrozol 2.5mg. Syön yhden tabletin kp 3-7. Jos kierto menee niinku on nyt menny nii alotan lääkkeen kahden viikon päästä. Jännittää. Jos kaikki menee hyvin niin meillä on ensimmäinen inssi kesäkuun ensimmäisellä viikolla.
Tästä se lähtee. Meidän hoidot ja matka todella sitä omaa lasta kohti.