Kaikki hyvin

Tänään pääsin vihdoin sinne ultraan. Erikoistuva lääkäri, joka tutkimukseni suoritti oli todella mukava. Hän kysyi alkuun tiedänkö miksi olen siellä. Vastasin rehellisesti, etten ihan tarkkaan tiedä – neuvolan lääkäri kun ei asiaa vaivautunut selittämään. Nyt selvisi, että kyseessä tosiaan oli rutiininomainen tarkastus, joka ilmeisesti tehdään useimmille (tai kaikille?) raskausajandiabetesdiagnoosin saaneille. Sen verran toki tiesin, että vauvan kokoa katsotaan.

Lääkäri suoritti sisätutkimuksen ja edelleen olivat paikat lähes kiinni, pehmenneet kylläkin, mutta lähes kiinni. Bébéä saataneen siis vielä odotella. Seuraavaksi oli vuorossa se jännittämäni ultra. Kaikki kuulemma näytti olevan hyvin. Syke oli normaali. Lapsiveden määrä oli normaalin rajoissa, mutta runsas. Siinä selitys kohdun koolle. Enemmän lapsivettä tarkoittaa isompaa kohtua, aika yksinkertaista. Mahani on myös edelleen melko pinkeä juurikin tästä syystä. Vauvaa mittailtiin ja mittojen perusteella laskettiin arvio tämän hetkisestä painosta. Arvion perusteella bébé painaa nyt noin 3200g. Heittoa voi toki olla helposti muutamia satoja grammoja, mutta ei siis ainakaan ihan pieni vauva tulossa. Laskettuun aikaan on kuitenkin vielä kolmisen viikkoa. Paino on kuitenkin hyvin normaalin rajoissa, hieman keskikäyrän yläpuolella. Eli tällä hetkellä ei siis syytä huoleen. Olisi tietysti ollut ihan kiva, jos tuo olisi tehty selväksi silloin lähes kaksi viikkoa sitten. Täytyy sanoa, että toivon pienen saapuvan laskettuun aikaan mennessä ellei jo hieman aiemmin. Mitä pidempään hän antaa itseään odotuttaa, sitä suuremmaksi hän kasvaa. Haluan ehdottomasti (jos kaikki menee hyvin) normaalin alatiesynnytyksen, mutta ajatus viisikiloisen ulos ponnistamisesta ei houkuta.