Äitiyslomasta ilmoittaminen
Ajattelin, että haluan hakea äitiyspakkausta jo nyt vaikka aikaa siihen olisi vielä lähes kaksi kuukautta. Hakemisesta kuitenkin kestää varmaan lähemmäs kuukausi ennen kuin pakkaus tulee. Pakkauksen tutkiminen ja vaatteiden hypistely tekisi raskaudesta jollain tapaa vielä todemman tuntuista. Äitiyspakkausta ja äitiysrahaa haetaan samalla lomakkeella, joten ilmeisesti voin hakea äitiysrahaakin jo tässä vaiheessa. Tuntuu kovin aikaiselta tosin. Mitenköhän tämän asian kanssa kuuluisi toimia?
Olin jo yhteydessä palkkakonttoriimme kysyäkseni mitä minun kuuluu tehdä. Lisäksi ilmoitin eilen virallisesti esimiehelleni milloin jään äitiysvapaalle. Ilmoitus täytyy tehdä viimeistään kaksi kuukautta ennen äitiysvapaalle jäämistä eli minun tapauksessani 26.11.2015 mennessä. Emme kuitenkaan työskentele päivittäin samassa toimipisteessä ja esimerkiksi ensi viikolla emme näe lainkaan. Ajattelin, että on parempi hoitaa se pois alta kun eilen istuimme alas juttelemaan muistakin asioista (töissä puhaltavat TAAS muutoksen tuulet). Raskauteni on ollut tiedossa ja näkyvissäkin jo pidempään, joten lähinnä vain annoin tarkan päivämäärän esimiehelleni. Lisäksi minun tulee toimittaa kopio raskaustodistuksesta palkkakonttoriin äitiysrahakauden palkanmaksua varten. Nyt täytyy siis enää täyttää ja lähettää Kelan paperit ja liittää mukaan raskaustodistus. Alle kolmen kuukauden päästä minun pitäisi jäädä äitiysvapaalle. Tuntuu hassulta. Aika kuluu järjettömän nopeasti. Tuntuu, että ihan hetki sitten oli kesä ja olin juuri tehnyt positiivisen testin. Todennäköisesti alle neljän kuukauden kuluttua meillä on pieni vauva. Hullua!
Eilen kävin töiden jälkeen ruokakaupassa ja illalla vielä ystävän kanssa Kierrätyskeskuksessa sekä Ikeassa. Kauppakassit tuntuivat tavallista painavammilta ja niiden raahaminen bussipysäkiltä kotiin oli tuskaista. Jouduin pysähtymään pariin kertaan ja laskemaan kassit maahan. Täytyy jatkossa ostaa painavammat jutut silloin, kun käymme miehen kanssa yhdessä kaupassa. Ostin aamiaistarvikkeita sunnuntaille ja ajattelin kai, että haluan ostaa ne miehen näkemättä, jotta hänen ”yllätysisänpäiväaamiaisessaan” olisi edes jokin yllätysmomentti. Kierrätyskeskuksessa ei tällä kertaa ollut mitään ihmeellisiä löytöjä ihania huonekaluja lukuunottamatta. Löysin muutamia ranskalaisia lasten pelejä, joita kanniskelin korissani vähän aikaa. Kolme peliä olisi maksanut yhteensä 1,60€. Tytöt ovat kuitenkin niihin jo liian vanhoja ja pienin ei ole vielä edes syntynyt eli pelit saisi käyttöön 3-5 vuoden kuluttua. Järki voitti ja palautin pelit hyllyyn. Voimme ostaa pelejä pienokaiselle, kun hän on täällä ja tarpeeksi vanha pelaamaan niitä. Ja jos vielä asumme Suomessa, niin voimme ostaa pelejä kuten myös kirjoja, musiikkia ja lasten leffoja Ranskassa käydessämme tai tilata vaikka netistä. Olin melko ylpeä itsestäni, kun en raahannut niitä kotiin kaappeja täyttämään.
Ikeassa kiersimme katselemassa, mutta joudumme vielä palaamaan sinne hakemaan ystävälleni pari vitriiniä ja mahdollisesti muutamia juttuja vauvalle. Jotain tarttui tietysti mukaan niinkuin aina. Valkoisia antiikkikynttilöitä ostin useamman paketin. Niitä kuluu paljon. Rakastan kynttilän valoa tähän aikaan vuodesta. Minulla on kolme erik korkuista kynttilänjalkaa ruokapöydällämme ja lisäksi muutamia tuikkukuppeja. Yksin ollessani olen usein kynttilän valossa. Jopa aamukahvin ajaksi saatan laittaa muutaman tuikun palamaan. Mies odotettavasti pyöritteli silmiään nähtyään kynttiläpaketin pöydällä. Kaksi pakettia olin kuitenkin jo laittanut varastoon. Mies ei aina ymmärrä. Lisäksi ostin uuden omenanlohkoja miehen rikkoman tilalle. Turhista turhin turhake mutta olen todennut, että syön omenoita moninkertaisen määrän, jos minulla on lohkoja. Ja omena päivässä kuulemma pitää lääkärin loitolla, joten ihan perusteltu hankinta.
Ikea-kierroksen jälkeen meillä oli huutava nälkä ja Ikean oma ravintola oli jo sulkenut. Päädyimme mäkkäriin ja huonosta omasta tunnosta huolimatta hampurilaiseni maistui järjettömän hyvältä. Miksi voi miksi raskaus ei saa minua himoitsemaan salaattia? Syömisen jälkeen iski väsymys. Kotiin päästyäni sinnittellin hereillä puoli tuntia jutellen miehen kanssa ja kymmenen jälkeen olin jo onnellisesti nukkumassa. Mies oli tullut sänkyyn tuntia myöhemmin ja heräsin unestani siihen, että mies jutteli minulle tohkeissaan: ” The baby’s kicking kulta!” Hän oli pitänyt kättään vatsani päällä ja vauva oli ilmeisesti tähdännyt pari kunnon potkua käteen. (Nämä tietysti tuntuvat vasta hentoina liikkeinä miehelle, mutta kuitenkin.) Vauva on vielä niin pieni, että liikkeet eivät yleensä tunnu kuin minulle, mutta ilmeisesti se kasvaa kovaa vauhtia ja pian potkut todennäköisesti tuntuvat kunnolla myös vatsan päältä. Uskomatonta.