Ekat ulkoilut

Toissapäiväisellä neuvolan hoitajan kotikäynnillä saimme vihdoin luvan lähteä ulos, koska bébé oli saavuttanut syntymäpainonsa ja 2g ylikin. Äiti iloitsi, koska ihana keväinen auringonpaiste on houkutellut ulkoilemaan jo useita päiviä. Itse olen myös tähän saakka ollut niin kipeä, että istuminen tai reippailu ei ole tullut kysymykseen. Eilen olo oli kuitenkin ja selvästi parempi ja päätin rohkaistua ja lähteä liikkeelle. Puolentoista kotona viettäneeni viikon aikana kevät on edennyt jo pitkälle. Jalkakäytävät olivat pääosin kuivat, pajunkissat tekevät tuloaan ja se aurinko – ihana kevät. Tämä taitaa olla paras aika vuodesta vauvan saantiin. Pääsemme yhdessä nauttimaan keväästä ja kesästä ulkona.

Valmistautuminen oli parin tunnin prosessi, jonka bébén ruokailu keskeytti vähän väliä. Lopulta olin kuitenkin saanut hoitolaukkuun pakattua kasan tavaraa ja meidät molemmat puettua. Kesti noin viisi minuuttia päästä vaunujen kanssa hissillä alas ja ulos. Vaatisi vielä hieman treeniä. Onneksi vaunut tulevat jatkossa olemaan alhaalla ulkovälinevarastossa.

Kävelimme noin puolen tunnin lenkin, hyvin verkkaista vauhtia kylläkin, läheiseen Lidliin, jossa tein ruokaostoksia. Tämän jälkeen käytiin moikkaamassa kaveriani hänen perheensä ravintolassa, käytiin ostamassa D-vitamiinit koko porukalle apteekista ja vielä toisessakin kaupassa ostamassa äidille sitä kauan himoittua savulohta. Kotiin tultiin jo väsymyksen ja runsaiden ostosten takia bussilla. Eka bussireissu taisi olla äidille paljon jännempi kuin vauvalle. Pieni nukkui koko kolmetuntisen reissun (kunhan vaan vaunut pysyivät liikkeessä), mikä oli valtava helpotus. En lainkaan tiennyt mitä odottaa, joten olin huojentunut ja luulen, että ensi kerralla on jo helpompaa. Mutta kylläpä teki hyvää!