Kiirettä pitää mammavapaalaisella

Eilisen rennon aamupäivän jälkeen olinkin loppupäivän aika pitkälti menossa. Kävin hakemassa rintapumpun valmiiksi varmuuden vuoksi (löysin sähköisen, lähes käyttämättömän hyvään hintaan). Samalla reissulla kävin ruokakaupassa, josta riensin kotiin. Laittauduin hieman ja lähdin taas liikenteeseen. Tapasin kaksi opiskelukaveriani läheisessä marketissa, jossa hoidimme hieman ruokaostoksia ja suuntasimme toisen kaverini luokse kokkailemaan. Hyvä ruoka ja juoma on yhdistänyt meitä ja vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut ikuisuus, juttu luisti kuten ennenkin.

Toinen kavereistani on ikäiseni nainen ja tavatessamme kävi ilmi, että olemme molemmat raskaana. Aikamoiset naurut saatiin aikaiseksi toisemme yllättäneistä pallomahoista. Hiukan kävi sääliksi sitä toista kaveriani, sinkkumiestä, joka ei liiemmin välitä lapsista. Yritimme siis pitää raskausjutut minimissä. Kaverini laskettu aika on pari kuukautta omani jälkeen ja puhuimme jo, että kesällä täytyy nähdä vauvojen kanssa ja touhuta jotain kivaa yhdessä.

Laitoimme hyvää ruokaa, joimme – kuka viiniä kuka alkoholitonta siideriä – ja vaihdoimme kuulumisia. Aika kului nopeasti ja kymmeneltä tajusimme, että on pakko lähteä kotiin ja vauhdilla, koska asumme kaikki aika kaukana toisistamme ja kotimatkassa kestää molemmilla väsyneillä pallomahoilla noin tunti. Ilmoitin miehelle, että olen tulossa ja köröttelin keskustan kautta kahdella bussilla kotiin. Perille päästyäni mies ilahtui kovasti minut nähdessään ja mutisi itsekseen sohvalla: ”Pregnant woman out this time..”. Hetken ihmettelin, että onko mies sitä mieltä, että minun ei ole soveliasta raskaana ollessani riekkua kaupungilla öitä. Eipä sitä ennen ole kauheasti minun menoni ja aikatauluni kiinnostaneet. Mutina kuitenkin jatkui ja kävi ilmi, että miestä väsytti, mutta hän ei uskaltanut mennä nukkumaan ennen kuin olin kotiutunut. Oli huolissaan, että minulle sattuu jotain. Potentiaalisia uhkatekijöitä ilmeisesti olivat ainakin liukastuminen ja synnytyksen käynnistyminen.

Selvisin kuitenkin (myöhäisestä kellonajasta huolimatta) kotiin ja pääsimme molemmat nukkumaan. Ja huomasi kyllä, että olin ollut liikenteessä lähes koko päivän, koska onnistuin nukkumaan kahdeksaan asti – mikä näillä viikoilla on aikamoinen saavutus.