Mikä ystävänpäivä!

Maanantai ja paluu arkeen – eli mammavapaaseen ja bébén odottamiseen. Eilen vietin aivan ihanan ystävänpäivän. Miehen tytöt tulivat meille yöksi lauantaina ja eilinen aamu alkoi sillä, että vielä uniset lapset kömpivät viereemme peittojen alle. Pötköteltiin ja höpöteltiin, puhuttiin vauvasta ja siitä, että se tulee pian. Mies lupasi hakea tytöt sitten heti vauvaa katsomaan. Nuorempi kysyi, tarvitseeko silloin mennä kouluun. Vastasimme, että täytyy kyllä. Nuo aamuhetket ovat lempihetkiäni tyttöjen kanssa. Normaalisti lähes ylikierroksillä käyvät lapset ovat ihanan rauhallisia, halaillaan ja silitellään. Puhelimet tai televisio eivät vielä vie kenenkään huomiota, vaan keskitytään vain olemaan yhdessä. Sanoinkin miehelle, että tyttöjen kanssa näistä hetkistä täytyy nauttia nyt. Parin vuoden päästä he eivät ehkä enää kömmi viereemme. Etenkin näin äitipuolena arvostan noita hetkiä ja sitä tunnetta, että me olemme perhettä.

Olimme sopineet muutaman ystävän kanssa ystävänpäiväbrunssista. Minua tultiin noutamaan hieman ennen puolta päivää, mutta matka saikin uuden käänteen. Brunssipaikan sijaan suuntasimme ystäväni luokse. Kovasti alkoi hymyilyttää, kun arvelin aavistavani, mistä on kyse. Ja tosiaan: minua odotti kahden ystävän sijaan ihana porukka ystäviä sekä myös heidän valmistamansa herkullinen brunssi.

Tarjolla oli valtava määrä ihania herkkuja ja ystävät olivat vielä osanneet ottaa odottajan rajoitetun ruokavalion huomioon mielettömän hyvin. Mainittakoon, että alkuperäisen brunssipaikkamme menu kuulosti myös ihanalta, mutta tajusin myöhemmin, että en saisi syödä puoliakaan niistä herkuista. Sinne siis ystävien ja bébén kanssa myöhemmin.

Kunniapaikalla oli mieletön vaippakakku, jonka rakas ystäväni oli viinilasillisen (tai ehkä muutaman?) voimin kasannut edellisenä iltana. Täytyy sanoa, että olin kovin vaikuttunut. En tiedä kuinka itseltä olisi vastaava onnistunut.

Sain viettää ihanan, rennon, nauruntäyteisen iltapäivän rakkaiden ystävien kanssa ja kylläpä se piristi. Tarjoilujen lisäksi koristelut olivat uskomattomat. Kotiin sain vielä mukaani kukkia (rakastamiani valkoisia tulppaaneja) sekä ilmapalloja, joista tytöt tänään meille tullessaan arvatenkin riemastuvat. Päivään mahtui juuri sopivassa määrin herkuttelua, chillailua sekä ohjelmaa. Meillä oli hauska, aiheeseen sopiva tietovisa, jonka voittaja oli itse oikeutetusti eräs äiti-ihminen, mutta tulin jaetulle toiselle sijalle, joten ei kuulemma syytä huoleen. Sain myös maalaustehtävän, jonka aikana ystäväni kirjasivat ylös arvauksiaan vauvan syntymäpäivästä, -ajasta, -pituudesta ja -painosta sekä pienokaisen nimestä. Jännä nähdä kuka osuu lähimmäksi. Lisäksi arvuuttelimme mahani ympärysmittaa narun avulla.

Tulevaa mamaa myös lahjottiin ja olo on uskomattoman kiitollinen. Ystäväni lupasivat, että tuore äiti pääsee haluamanaan ajankohtana hemmoteltavaksi läheiseen hoitolaan esimerkiksi kokovartalohieronnan tai kasvohoidon merkeissä ja pienokaiselle kuulemma järjestyy hoitoapua täksi ajaksi. Yksi ystäväni oli löytänyt museokaupasta haikailemani mobilen DIY-projektiani varten, joten mamma pääsee toteuttamaan itseään. Ja käytettynä hätäpäissä ostettu mobile (joka ei ole näköiseni) pääsee kiertoon, kunhan saan omani suunniteltua ja kasattua. Maman lisäksi lahjottiin tulevaa pikkuista. Huikean vaippakakun lisäksi pieni sai mm. ihania vaatteita ja leluja. Ja ystäväperheeltä saimme lisäksi valtavan kassillisen vauvan vaatteita ja tarvikkeita sekä sitterin. Nämä olivat heillä jo jääneet tarpeettomaksi. Lisäksi minulle pakattiin mukaan vielä herkkuja kotiin tuomiseksi. Lopuksi onnellinen, väsynyt ja uskomattoman kiitollinen mamma kyydittiin kotiin. Soitin autosta miehelle, joka tuli noutamaan minut ja tavarat alhaalta hieman hymähdellen ilmapallojen ilmestyessä takakontista. Loppuilta meni kotona lepäillessä ja miehen kainalossa leffaa katsoessa

Ilmapallot pääsivät odottamaan pikkuista hänen petinsä viereen. Saa nähdä ehtiikö bébé tulla ennenkuin ilmapalloista loppuu yty. Pinnasängyn kyytiin olen laittanut sen äitiyspakkauslaatikon, jota alkuun epäröin. Äitini tekemän suloisen päällisen kanssa sitä ei edes tunnista vaan se on mielestäni todella sievä, pieni pesä vauvalle ensimmäisiksi kuukausiksi.

Alamme siis olla valmiita bébén tuloon, mies ehkä vielä enemmän kuin minä. Hän ei malttaisi enää odottaa. Minua on alkanut hieman jännittää ja listaan asioita, joita haluan vielä tehdä kotona ennen kuin vauva tulee. Laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja päivä. Se tuntuu ihan hyvältä valmistautumisajalta. Yli en haluaisi raskauden menevän. Hieman arveluttaa, kun mitään supisteluja tai muita ei juuri ole ollut. Tosin – viime yönä näin unta, että supisteluja oli ja olimme jonkinlaisessa sairaalan odotustilassa (joka muistutti hieman brittipubia tummine puupanelointeineen). Isossa tilassa oli paljon loosseja, joissa naiset odottelivat. Minut ja eräs toinen mamma pyydettiin huoneeseen, jossa röntgenillä (!) katsottiin mahaa sekä vauvan ulostuloväylää. Totesivat, että minä olen seuraavana vuorossa. Tässä vaiheessa heräsin, joten synnyttämään ei vielä päästy. Saa nähdä oliko kyseessä enneuni kuten juuri ennen kuin sain tietää olevani raskaana.