Minne katosi päivät?

Mihin katosi kesäkuu?

Aika tuntuu kuluvan lähes huomaamatta. Olin kesäkuun ensimmäiset kolme viikkoa lomalla ja lomalaisen aika kuluu nopeaan. Lisäksi läheiseni, joka joutui kesäkuun alussa sairaalaan, nukkui pois reilu kaksi viikkoa sitten. Loppuloma, juhannus ja töihin paluun ensimmäinen viikko ovat kuluneet surullisissa/haikeissa/kaipaavissa tunnelmissa. Kyseessa oli vanha ja sairas ihminen, joten shokkina tämä ei tullut, mutta ei kai läheisen poismenoon voi koskaan valmistautua. Hautajaiset vietettiin perhepiirissä, pappi puhui todella kauniisti, itkettiin. Nyt totutellaan ajatukseen, että läheinen onkin läsnä enää vain muistoissa. Muistellaan.

Hautajaisissa oli mukana sukumme nuorin, vajaa vuoden ikäinen pieni herra, joka tuntui tuovan iloa surun keskelle. Jollain tapaa hän muistutti elämän jatkuvuudesta. Sukumme vanhin polvi on nyt poissa, mutta uusi polvi vasta tulossa.

Viimeisinä parina päivänä on kaipauksen ja työkiireiden lisäksi mielessäni pyörinyt myös tuo vauva-asia. Osin siksi, että kuukautiskipumaiset kivut ovat olleet asiasta muistuttamassa jo viimeiset kolme päivää. Kuukautisia sen sijaan ei vielä ole kuulunut. Kroppa taitaa olla ihan sekaisin ilman pillereitä. Normaali kiertoni ennen pillereitä ja niiden kanssa on ollut 28 päivää. Ensimmäinen kierto ilman pillereitä oli vain 25 päivää. Tänään on toisen kierron 27:s päivä eli huomenna voisi olettaa jotain kuuluvan, jos kierto olisi palautunut normaaliin. Vaan miksi olen kipuillut jo kolme päivää? Mieleen hiipii ajatus, että entä jos olisinkin raskaana? Eikö ensimmäiset oireet toisilla olekin kuukautiskipuja muistuttavia kipuja? Näitä ajatuksia yritän hillitä. Kyllä se aika sitten näyttää. Ei kannattaisi intoilla, sitten vaan pettymykset ovat karvaampia.

Sitäpaitsi se, että olisin tästä kierrosta raskautunut, on erittäin epätodennäköistä. Mieheni oli nimittäin ensin kaksi viikkoa reissussa, jonka jälkeen näimme toisiamme vain parin päivän ajan ennenkuin minä vuorostani lähdin yli viikoksi reissuun. Siihen mahtui siis vain pari yritystä, jotka eivät todennäköisesti olleet lähelläkään ovulaatiota. Tosin, kun kiertoni on näin sekaisin, minulla ei ole aavistustakaan milloin ovuloin.

Silti – ajatus siitä, että suvun nuorin olisi saanut alkunsa samoihin aikoihin, kun suvun vanhimman voimat ehtyivät, on jotenkin surullisen kaunis. Ehkä vielä vaalin tuota ajatusta helpottaakseni kaipausta, kunnes ne kuukautiset sitten tulevat. Ehkä jo tänään, ehkä huomenna, ehkä viikon päästä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *