Missä vaiheessa meistä tulee vanhempia?

Mikä on se hetki, jolloin muutumme pariskunnasta vanhemmiksi, isäksi ja äidiksi? Monen mielestä se on lapsen syntymä. Se tietysti olisi helppo vastaus ja tavallaan totta. Toinen helppo vastaus olisi, ”kun lapsi saa alkunsa”. Entä jos raskaus menee kesken ennen kuin se on ollut tiedossakaan? Emme kai me voi tietämättämme olla vanhempia? Tulisiko meistä vanhempia, kun saamme tietää, että odotamme lasta, vai kenties siinä vaiheessa, kun sikiön katsotaan olevan elinkelpoinen? Kelan mukaan olen oikeutettu äitiysavustukseen, kun 22 raskausviikkoa on täynnä. Minä koen olevani äiti vaikkei lapseni ole vielä syntynyt. Voin tuntea sen liikkeet ja se kuulee ääneni. En osaa tarkalleen sanoa mistä lähtien olen näin tuntenut. Ehkä siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää olevani todella raskaana ja kantavani pientä elävää oliota. Ajatus tuntuu vieläkin hassulta.

Tämä pohdinta sai alkunsa siitä, kun tajusin Isänpäivän olevan viikon kuluttua. Miehelläni on kaksi lasta, jotka viettävät meillä Isänpäivää isänsä kanssa. Kokkaamme heidän kanssaan ”yllätysaamiaisen” ja koulussa on askarreltu kortit. Minusta tuntuu, että haluaisin myös muistaa miestäni. Tiedän monien olevan kovin ehdottomia tässä asiassa. Osa on sitä mieltä, että puolisoiden ei kuulu muistaa toisiaan Äitien- tai Isänpäivänä, että tämä oikeus on vain lapsilla. Toiset taas ovat sitä mieltä, että vanhemmat voivat muistaa toisiaan, mutta vasta lapsen synnyttyä. Sitten ovat ne kaltaiseni, huomionosoituksissaan hövelit, jotka haluavat muistaa lapsensa toista vanhempaa omien vanhempiensa lisäksi. Jotkut meistä jopa vievät tämän niin pitkälle, että tekevät kortin tai ostavat lahjan tulevalle isälle tai äidille.

Olen aina nauttinut juhlapyhistä ja läheisteni muistamisesta. Itse koen jo olevani äiti, joten mielestäni myös miehelläni on oikeus olla jo isä. Olen tänään pohtinut miten häntä muistaisin. Siis sen ”yllätysaamiaisen” lisäksi. Mietin, että voisin tehdä kortin, johon laittaisin yhden ultrakuvistamme. Lisäksi ajattelin leipoa hänen suurta herkkuaan omenapiirakkaa, ehkä hyvän illallisen päätteeksi.

Sen kummempia suunnitelmia minulla ei ole, vielä täksi vuodeksi. Isä-aiheisia lahjoja meinaan sen sijaan antaa hänelle hieman myöhemmin pienen ”Isyyspakkauksen” muodossa. Siitä lisää myöhemmin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *