Neuvolan kotikäynti

Helsingissä pyritään siihen, että sairaalasta kotiuduttua neuvolan hoitaja tekee kotikäynnin. Aina se ei välttämättä kiireen ja resurssien takia toteudu, mutta siihen pyritään. Meidän hoitajamme kävi eilen, bébén ollessa 10 päivän ikäinen. Alkuun pahoittelin lievää sekasortoa. Mies on hoitanut yksin kodin, ruoat, kaupat jne. ja pitänyt meistä hyvää huolta, minun ollessa käytännössä vuodepotilaana ja pötkötellessä vauvan kanssa. Eipä hoitajaa meidän sotkut tuntuneet kiinnostavan. Keskustelimme synnytyksestä, voinnistani, vauvasta, elämästä vauvan kanssa, nukkumisesta, imetyksestä, vauvan hoidosta, toipumisestani jne. Hoitaja tutki hieman vauvaa ja punnitsi sen. Jännäsimme miehen kanssa painoa, kun se oli tippunut vähän turhankin paljon syntymän jälkeen – 7,7% muistaakseni. Tiesimme sen nousseen, mutta emme osanneet arvioida kuinka paljon. Ja helpotukseksemme saimme kuulla, että bébé on jo saavuttanut syntymäpainonsa. Bébé painoi syntyessään 4008g ja eilisessä punnituksessa 4010g. Takaraja tuolle kuulemma olisi ollut kahden viikon ikä. Eli aikataulussa ollaan! Kävi myös selväksi, että maitoa tulee ja melko reippaastikin. Tällä hetkellä ei siis huolta ruokahuollosta. Olo on todella helpottunut. Imetyksen kanssa sain hieman apua ja kehotuksen pyytää heti lisää apua, jos koen sitä tarvitsevani. Neuvolan hoitajamme on saanut imetysohjaajakoulutuksen ja hän voi kuulemma ohjata meidät myös eteenpäin apua saamaan, joltakin joka tekee täyspäiväisesti imetysohjausta. Lisäksi leikkipuistoissa (edit. ei leikkipuistoissa vaan neuvoloissa) järjestetään silloin tällöin imetysohjausta. Täytyy katsoa, jos sitä vaikka huhtikuun alussa osallistuisi tuollaiseen, kävisi hakemassa vinkkejä.

Kuten ensimmäisellä äitiysneuvolakerralla, niin saimme nytkin valtavan määrän materiaalia liittyen vauvan hoitoon, imetykseen jne. Bébéä kehuttiin ja ihasteltiin ja äidillä oli hyvä mieli. Koska onhan hän nyt maailman paras vauva. Äidin todettiin näyttävän tavallista kalpeammalta. Itse oletin sen kuuluvan asiaan kaiken tämän valvomisen jälkeen, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että voisin ottaa rautalisän varmuudeksi ruokavalion tueksi, koska verenhukka synnytyksessäni oli ihan huomattava. Hassua että selvisin raskauden ilman rautakuuria ja nyt sitä suositellaan. Täytyy varmaan käydä varmuudeksi hakemassa rautatabletteja. Kalsium+D3-tablettejani jatkan ainakin nyt aluksi ja lisäksi voisin kuulemma ottaa jotain mamma-vitamiineja – mitenhän ne poikkeavat monivitamiinitableteista? Tärkeintä tietysti olisi syödä hyvin ja monipuolisesti, koska ruoasta vitamiinit imeytyvät huomattavasti paremmin.

Myös bébélle täytyy alkaa antamaan D3-vitamiinia tippoina muutaman päivän päästä. Hieman jännittää tuo, kun olen kuullut sanottavan, että monille vauvoille jotkut valmisteet aiheuttavat vatsanväänteitä. Se mikä valmiste sopii/ei sovi tuntuu olevan kovin yksilöllistä eli ei voi suoraan sanoa jonkin olevan paras. Päädyin hankkimaan valmistetta, jossa on mukana maitohappobakteereita, josko se olisi pienen vatsalle parempi.

Käynti oli kaikenkaikkiaan tosi kiva. Puhuminen teki hyvää, sain kysymyksiini vastaukset ja paljon materiaalia luettavaksi. Seuraava neuvolakäyntimme on jo ensi viikon keskiviikkona ja hoitaja kertoi myös, että torstaiaamuisin on avoin neuvola, johon voi tulla esim. punnitsemaan vauvaa tai kysymään mieltä askarruttavia asioita. Ja vauvan asioista voi laittaa viestiä sähköisessä asioinnissa ja hänelle voi myös jättää soittopyynnön. Tuli todella sellainen olo, että vauvasta huolehditaan hyvin ja apua saa tarvittaessa. Helpottavaa, koska itseni tuntien tässä on useita vauvan terveyteen liittyviä paniikkeja edessä. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen minun on aina välillä ollut pakko käydä tarkistamassa hengittääkö nukkuva vauva varmasti. Tunnistan itsessäni pienen panikoijan, jonka yritän kyllä pitää aisoissa. Ehkä sitä pian tottuu vauvaan ja tähän vanhemmuuteen eikä huolehdi ihan niin paljoa pieniä asioita.