Rentouttava viikonloppu

Olin suunnitellut, että viimeisestä työviikosta selvittyäni otan iisisti, lepään ja rentoudun viikonlopun. Lopputulos? Nyt vasta väsyttääkin. Perjantaina toinen miehen lapsista tuli yöksi meille. Hänellä oli kauhea yskä, joka piti koko porukkaa valveilla. Lauantaiaamuna sain miehen ja lapsen matkaan (heillä oli ohjelmaa lapsen koululla). Ajattelin koittaa vielä nukkua hetken, mutta juutuin aamukahvin kanssa sohvalle ja pian tajusin, että alkaa tulla kiire. Keittelin kunnon bolognesen ja keitin pastat valmiiksi, jotta miehelle olisi ruokaa, kun selviytyy kotiin. Sitten kiiruhdin suihkuun, laittauduin, lähdin ostoksille, josta suuntasin myöhäiselle lounaalle vanhojen työkavereiden kanssa. Edellisestä tapaamisestamme oli kulunut ikuisuus ja kuulumisia vaihtaessa aika kului siivillä. Olin arvioinut miehelle kotiutuvani kuuden aikaan, mutta loppujen lopuksi olinkin kotona vasta hieman ennen kahdeksaa ja tein vielä sämpylätaikinan jääkkaappiin yöksi kohoamaan, jotta saisimme tuoretta leipää aamulla. Se siitä lepäilystä.

Eilen aamulla leivoin sämpylät ja söimme rauhassa aamiaista. Kävin ystävän kanssa lumimyräkässä kävelyllä, jolle olisi ehkä tarvinnut lumikenkiä. Kävin ruokakaupassa. Leivoin marjapiirakkaa ja sitten miehen toinen lapsi tulikin meille. Hänen kanssaan kului useampi tunti ja yhtäkkiä kello olikin taas kahdeksan ja minä aivan uupunut. Sinnittelin hereillä kymmeneen, jotten heräisi liian aikaisin. Normaalisti tuo ei edes olisi tiukka viikonloppu, mutta nyt huomaan selvästi tarvitsevani enemmän lepoa touhuilun välissä, voimat ehtyvät nopeammin. Tämä taitaa olla ihan normaalia loppuraskaudessa, mutta minä koen sen turhauttavana. Kun on tottunut tiettyyn vauhtiin, hidastaminen on yllättävän vaikeaa.

Tänään nousin miehen kellon soidessa keittämään aamukahvit. Hän ihmetteli, miksen ole vielä nukkumassa, kun ei ole kiire mihinkään. Olen todella herkkäuninen, enkä olisi kuitenkaan saanut uudelleen unta miehen touhuillessa seinän takana. Sanoin, että koitan ottaa päiväunet myöhemmin. Mies meni menojaan ja minä mietin, että mitäs sitä nyt tekisi. Kello on yhdeksän maanantaiaamuna, istun sohvalla eikä minulla ole menoa mihinkään. Hassua. Taidan alkaa pestä pyykkiä, jotta pääsen sitten myös pesemään ja lajittelemaan koon mukaan valmiiksi vauvan vaatteita. Kyllähän tuota tekemistä riittää, mutta tänään ajattelin myös ihan oikeasti koittaa levätäkin. Hyvää maanantaita!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *