Täällä mittaillaan verensokereita

Vihdoin takana on myös raskausdiabetespienryhmä (mikä sanahirviö). Raahauduin terveysasemalle toiselle puolelle kaupunkia kukonlaulun aikaan saadakseni tietoa raskausdiabeteksesta, ohjeita ja verensokerimittarin. Diabeteshoitaja oli todella mukava ja paikalla oli lisäkseni viisi muuta odottajaa. Hoitaja kertoi raskausdiabeteksesta. Sanoi, ettei asia ole vakava, mutta kuitenkin vakavasti otettava. Hän myös teki hyvin selväksi, että meitä ei syyllistetä asiasta ja emme ole aiheuttaneet tätä itse. Kyseessä on tila, jossa kroppamme insuliinintuotanto ei riitä raskauden takia lisääntyneeseen tarpeeseen – noin niinkuin yksinkertaisuudessaan. Ei ole syytä hirveästi stressata ja huolehtia, mutta asiaa seurataan tarkasti, sillä hoitamattomana raskausdiabetes voi vaikuttaa ensinnäkin vauvan kokoon. Vauva voi kasvaa liian suureksi. Lisäksi äidin heittelevät sokerit ilmeisesti lisäävät vauvan riskiä sairastua myöhemmin diabetekseen. Myös äidin riski sairastua aikuistyypin diabetekseen kasvaa. Raskausdiabetes itsessään ”paranee”, kun vauva syntyy.

Puhuimme oikeanlaisesta ruokavaliosta, JOS sitä on tarve muuttaa. Tämä oli minulle yllätys. Saimme ohjeen syödä normaalisti ja suorittaa mittauksia kotona. Ensimmäisellä viikolla mittaan neljänä aamuna paastoarvon. Paaston tulee olla 8-10h, ennen rasitusta paastoni oli 12,5h. Toivon, että narahtamiseni johtui vain liian pitkästä paastosta. Toisella viikolla mittaan yhtenä päivänä kahdeksan arvoa, ennen ja jälkeen neljän aterian. Tämän voi halutessaan vielä jakaa useammalle päivälle. Mikäli useampi kuin yksi arvo per viikko ylittyy, tulee siitä ilmoittaa diabeteshoitajalle sähköisen asioinnin kautta ja tällöin ryhdytään tekemään muutoksia ruokavalioon. Jos arvot eivät ylity (yksi kerta viikossa sallitaan), niin tarvetta muutoksille ei ole. Toki pitää noudattaa normaalia, terveellistä ruokavaliota niinkuin raskaana ja aina pitäisi muutenkin. Olin hieman ihmeissäni. Onko se todellakin näin helppoa? Olin valmistautunut mittailemaan monta kertaa päivässä joka päivä. Lisäksi olin kuvitellut, että ruokavaliota pitää muuttaa joka tapauksessa, niinkuin olen jo tehnyt. Sinänsä se, että painonnousu hidastuu on minun tapauksessani on vain hyvä, joten menen tällä ruokavaliolla, mutten stressaa turhia, ole nälässä ja silloin tällöin uskallan hieman herkutellakin.

Kokeilimme verensokerimittareita. Muutamien hankaluuksien jälkeen onnistuin mittaamaan verensokerini vaikken piikeistä pidäkään. Sain myös vahvistusta epäilykselleni/toiveelleni, että paastoarvon nousu rajalle johtui todennäköisesti liian pitkästä paastosta ja on täysin mahdollista, että kotioloissa, hieman lyhyemmällä paastolla arvot eivät nouse liian korkeiksi.

Eilen aamulla suoritin ensimmäisen mittauksen. Yöpaasto oli 9h20min ja arvo oli 4,7mmol/L eli alle rajan (joka kotimittauksissa on 5,5). Tänä aamuna mittasin uudelleen. Paasto oli 9h15min ja verensokeri 4,2 eli selvästi alle rajan. Jes! Toiveikkain mielin eteenpäin. Hankalinta tulee olemaan ateriavälien pitäminen sopivina, yöllä 8-10h ja päivällä 2-3h. Katsotaan miltä näyttää kahden viikon mittausten jälkeen. Toivon, että arvot pysyvät hyvinä ja voin olla stressaamaata liikaa ruoka-asiasta. Mittauksia jatkan joka tapauksessa vauvan tuloon saakka.