Tyhjä olo

Olin onneksi eilen jo puoliksi unessa, kun mies tuli sänkyyn ja höpötti jotain ammuskelusta Pariisista. Mies totesi, että nukun ja vaikeni. Tänä aamuna herätessäni menin ensimmäisenä mobiilihesariin katsomaan mistä mies oli puhunut ja itku tuli. Mies heräsi niiskutukseeni ja kävi ilmi, että hän ei ollut puolilta öin sänkyyn tultuaan saanut unta vaan oli noussut ja katsonut uutisia (France24) puoli kolmeen asti.

Olen aina ollut herkkä, mutta nyt raskauden edetessä huomaan liikuttuvani aina vain helpommin eikä kontrollia itkulle juuri ole. Neuvolan hoitajakin totesi viimeksi, että jos oikein itkettää, voi olla parempi olla katsomatta iltauutisia. Nyt ei taideta olla enää kaukana siitä.

Aamulla ensimmäisenä mieleen tuli huoli – miehellä on Pariisissa perhettä ja ystäviä. Päättelimme kaikkien olevan kunnossa, koska kukaan ei ollut vielä soittanut. Mies koitti sitten itse tavoittaa perheenjäseniään ja pitkin päivää he soittelivat takaisin. Kaikki olivat turvassa, mutta luonnollisesti enemmän tai vähemmän shokissa.

Seuraavaksi iski epäusko. En vieläkään tahdo oikein käsittää tapahtunutta. Olo on epätodellinen. Sitä on eurooppalaisena tottunut turvalliseen, vapaaseen, demokraattiseen yhteiskuntaan. Tällaista tapahtuu kaiken aikaa (tosin usein pienemmässä mittakaavassa) ympäri maailmaa, mutta tämän luokan isku eurooppalaisessa miljoonakaupungissa todella iskee vasten kasvoja ja ravistelee turvallisuuden tunnetta. Kuten sen tietysti on tarkoituskin. Tarkoitus on varmasti myös luoda tai korostaa vastakkainasettelua. Surullista on, että siinä nämä hirmuteot yleensä onnistuvat. Syytetään muslimeja, joiden kanssa näillä ääri-islamisteilla ei ole mitään tekemistä. Ennakkoluulot islaminuskoisia kohtaan kasvavat, nämä ennakkoluulot aiheuttavat konflikteja ja kohtelua, joka taas joidenkin kohdalla on omiaan ajamaan kohti ääriajattelua. Tämä on niin monella tasolla järkyttävää ja surullista, että päässä tuntuu surisevan. Edeltävänä päivänä oli myös verinen isku Beirutissa, yli 40 kuolonuhria eikä se edes ylitä uutiskynnystä näiden tapahtumien rinnalla. Millaisessa maailmassa me elämme? Miten selittää tätä lapsille? En vain pysty käsittämään.