Vanhemmuuden kurjat puolet

En ole tässä kuussa juuri ehtinyt kirjoittaa. Kaikki aika tuntuu menneen bébén juhlien järjestämiseen: toissa viikonloppuna mies järjesti perinteisen tavan mukaan vauvalle juhlat ja viime sunnuntaina juhlittiin nimiäisiä. Näistä tulee omat postauksensa kunhan ehdin ne kirjoittaa. Sunnuntaina juuri ennen nimiäisiä mies soitti minut kotiin alakerran kerhotilasta, jossa olin valmistelemassa tarjoiluja. Kun pääsin ylös, hän sanoi, että vauva oli tuntunut tukehtuvan. Kysyin onko hän koittanut ”läimäyttää” vatsallaan olevaa vauvaa selkään pariin kertaan – oli kuulemma. Tilanne oli kuitenkin onneksi jo ohi. Otin vauvan syliini ja rauhoittelin sitä. Mies sanoi, että hän oli todella säikähtänyt, kun vauva oli kakonut useamman minuutin. Minä reagoin valittamalla miehelle, että hän ei ollut kertonut ​miksi minun piti tulla ylös. Että olisin voinut tulla nopeammin.

Kesken nimiäiskahvien tuo kuitenkin uusiutui. Tajusimme, että kyseessä oli todella paha ja oudon kuuloinen yskäkohtaus, joka kesti useamman minuutin. Minä hätäännyin, itku oli lähellä ja teki mieli heittää vieraat pihalle. Äitini sanoi, että kukaan meistä hänen kolmesta lapsestaan ei kyllä koskaan kuulostanut tuolta. Tilanne uusiutui vielä ja päätin, että nimiäisten jälkeen soitan terveysneuvontaan.

Vieraiden lähdettyä ja meidän laitettua paikat kuntoon, siirryimme kotiin. Soitin terveysneuvontaan – onneksi ​tuo on edelleen käytössä! Yritin kuvailla kohtauksia, mutta vauva sattui saamaan yskänpuuskan puhuessani hoitajan kanssa. Sain ohjeeksi viedä pienen päivystykseen ja itku tuli. Vähän taisi mamma olla herkässä imetyshormoneineen ja huolineen. Bébé on niin pieni, eikä ole vielä saanut rokotetta hinkuyskään, joten sen mahdollisuus oli olemassa ja se on hengenvaarallinen. Ei muuta kuin ystävän kyydillä Lastenklinikalle. Päätimme, että mies jää kotiin, koska meillä oli juuri ruoka tulilla. Hän sai tehdä sen loppuun ja oli puhelimen päässä. Lastenklinikan päivystyksessä ilmottauduimme ja meidät ohjattiin odottamaan aulan sijaan yhteen huoneista, ettei pieni saisi enää muita tartuntoja. Tuolla kuitenkin pyörii paljon sairaita lapsia.

Kävi hoitajaa ottamassa näytteitä. Ystäväni videoi yhden yskäkohtauksista ja tätä näytettiin hoitajalle ja lääkärille. Lääkäri tutki pienen ja sanoi, että hänet otetaan osastolle. Äidillä tuli taas itku. En oikein edes tiedä miksi. Hyvähän se on, että hoitavat. Muiden näytteiden ohella otettiin hinkuyskänäyte, jonka tulokset saadaan vasta perjantaina. Poikaa hoidettiin varmuudeksi kuin hänellä olisi hinkuyskä. Kysyin saanko jäädä yöksi vauvan kanssa vaikka olen itsekin hieman kipeä ja onneksi sain. Odottelimme vielä jonkin aikaa. Ystäväni kävi hakemassa miehen pakkaaman kassin, jossa oli mm. minulle laturi, pesuvehkeet, vaihtovaatteet, lisäksi vauvan vitamiinit ja soittorasia.

Pääsimme vihdoin osastolle muistaakseni puoli yhdentoista aikaan. Ystäväni saattoi vielä meidät ja auttoi tavaroiden kanssa. Yöhoitaja oli jotenkin hieman tyly meidän kummankin mielestä. Tosin oma huoli ja väsymys saattoivat lisätä tätä tunnetta. Bébélle annettiin antibioottia ja panadolia. Huoneessa oli vauvan sänky, seinältä sen taakse avattava sänky minulle ja käsinojaton puutuoli. Imetys oli lievästi sanottuna hankalaa tuolla tuolilla. Huone/osasto oli selkeästi tarkoitettu pääsääntöisesti vanhemmille lapsille: imetykseen/vauvan rauhoitteluun sopivaa tuolia ei ollut, sen sijaan hyllyssä komeili xbox360.

 Vauva on tottunut nukahtamaan sänkyyn rinnalle – siitä yksinkertaisesta syystä, että näin olemme kaikki saaneet parhaiten unta. Vauva oli kiinni muutamissakin letkuissa/johdoissa ja hoitaja epäili, etteivät ne yltäisi minun sänkyyni asti. Yritin epätoivoisesti syöttää ja nukuttaa pientä potilasta tuolissa, kädet ja hartiat väsyneinä ja aina kun hänen nukahdettuaan yritin siirtää hänet sänkyynsä, hän havahtui. Jatkoin tätä pari tuntia kovalla tuolilla, kelloa vilkuillen, välillä kyynelet väsymyksestä, huolesta ja harmistuksesta valuen. Hoitaja kävi välillä kysymässä nukkuuko jo – joo ei nuku.

Kahden tunnin jälkeen sanoin, että ei tästä oikein tule mitään. Vauva herää aina, kun yritän häntä siirtää. Syöttöpunnituksia en edes yrittänyt, koska siihen hän nyt ainakin heräisi. Uni olisi lapselle kuitenkin toipumisen kannalta todella tärkeää. Pitkin hampain hoitaja sanoi, että voimme kokeilla, josko johdot yltäisivät. Hän laittoi sängyn alas ja lakanan siihen, jotta saimme vauvan kanssa siirryttyä sänkyyn ja johdot ylsivät juuri ja juuri, tosin vain toiseen reunaan sänkyä eli imetys siellä onnistui vain toisella kyljellä. Vauva nukahti melko helposti – kuten olin arvellut ja jonkin ajan päästä nousin ylös sen verran, että laitoin pussilakanan oman peittoni päälle, jotta ei enää tarvinnut palella. Vauva nukkui useamman tunnin putkeen, itse sain pari tuntia katkonaista unta. Syötin vauvan kuuden aikaan ja seuraavan kerran kahdeksan aikaan. Aamulla tein pyydetyt syöttöpunnitukset.

Hieman kahdekan jälkeen vaihdoin vauvalle vaippaa ja hän tapansa mukaan suihkautti iloisen pissasuihkun housuilleen, jotka happisaturaatioletkun(?) takia riippuivat jalassa. Soitin kellolla hoitajan paikalle pyytäkseni uudet housut ja lisää vaippoja. Yövuoro oli vaihtunut aamuvuoroon ja olimme saaneet tosi ihanan hoitajan. Teimme yhdessä aamupunnituksen ja vauvan vaipatettuani ja puettuani sain kipaista alakerran kahviosta hakemaan aamupalaa, kun hoitaja huolehti vauvasta. Osastolla ei vanhemmille ole ruokaa. Ja olikin puhetta, että jossain välissä minun pitää kipaista kauppaan. Mies soitteli ja sanoi töissä olevan hiljaista, joten hän lähtee aiemmin. Lupasi käydä kodin kautta hakemassa muutamia tavaroita ja minulle ruokaa.

Hoitaja oli tyytyväinen vauvan syömiin maitomääriin, kuumetta ei ollut ja vauva vaikutti voivan melko hyvin. Yskäkohtaukset olivat antibioottien aloituksen jälkeen helpottaneet. Vauva yski kyllä, mutta ei kuulostanut siltä, että tukehtuu. Kohtaukset myös kestivät huomattavasti vähemmän aikaa. Hoitaja sanoi lääkärin tulevan piakkoin, mutta hän uskoo, että pääsemme antibioottien turvin jo kotiin, koska vauvalla ei ollut hengitysvaikeuksia ja yleisvointi oli hyvä. Soitin miehelle ja sovimme, että hän odottaa kotona, ettei turhaan lähde roudaamaan meille lisää tavaraa.

Lääkäri kävikin pian ja lupasi, että kunhan saa paperihommat kuntoon, saamme lähteä kotiin toipumaan. Jos kuume nousee, yskäkohtaukset palaavat pahoina tai vauvan yleisvointi huononee pitää palata heti. Antibiootteja jatketaan toirstaihin asti ja perjantaina lääkäri soittaa hinkuyskäkokeen tuloksista. Saimme reseptin paperisena, eihän vauvalla edes ole KELA-korttia vielä. Keräsimme tavaramme ja suuntasimme taksilla kotiin.

Pieni nukkui lähes koko päivän ja seuraava yönäkin muutamaa aamuyön/aamun ruokailua lukuunottamatta kellon ympäri. Taisi todella olla kipeä. Nyt olemme vain rötvänneet yökkäreissä, lepäilleet, halineet ja ruokailleet. Vointi tuntuu parantuneen, vauva jutteli jo innoissaan eilen illalla ja oli hereillä hieman enemmän. Nyt vaan toivomme, että tauti helpottaa ja pääsemme palaamaan tavalliseen arkeemme. Lääkäri tosiaan soittaa perjantaina ja minulla onkin hänelle pari kysymystä. En kuitenkaan usko, että bébén tauti on hinkuyskää. Jotenkin kohtaukset eivät mielestäni ihan sopineet sen kuvaukseen. Ehkä kurkunpään tai keuhkoputken tulehdus? Kylmäävän kuuloinen tauti noin pienellä joka tapauksessa. Sitä vieressä kuulostelee ja välillä katsoo, että hengittäähän se. Tuossa se ressukka vieressä rohisee. Pieni rakas. Jos vanhemmuus tuo paljon iloa ja onnea, niin tuo se kyllä valtavan määrän huoltakin. Miten kokonaisvaltainen tunne huoli voikaan olla.