Vauvahieronta

Kuulin raskaana ollessani, että läheisessä leikkipuistossa on kerran viikossa vauva-aamu, jossa pienten kanssa lauletaan, leikitään, loruillaan ja mikä mahtavinta: settiin kuuluu myös vauvahieronta. Kun bébé sitten oli syntynyt ja olin päässyt itse siihen pisteeseen, että istuminen onnistui ja pääsin liikenteeseen, päätin että suuntaamme heti tuonne. Ajatus vauvahieronnasta on minusta ihana: kivaa yhdessä oloa ja läheisyyttä vauvan kanssa, pieni todennäköisesti tykkää myös ja hieronnalla ymmärtääkseni saattaa olla mahdollista helpottaa vauvan vatsavaivoja. Lisäksi laulut, lorut ja leikit sekä muiden äitien seura kuulostivat kivalta. Minulla ei ole ystäväpiirissäni mammalomalaisia, joten toivon tutustuvani lähiseudun mammoihin, jotta saisimme bébén kanssa ehkä seuraa myöhemmin, kun hänkin on hieman kiinnostuneempi ympäristöstään ja kanssaihmisistä.

Bébén ollessa muutamaa päivää vaille kolme viikkoa, tsemppasin meidät aamulla hereille ja liikenteeseen ja suuntasin vaunut leikkipuistoon. Liikkellelähtö ei uudelta mammalta ihan vielä onnistunut kovin mallikkaasti ja saavuimme paikalle myöhässä, muiden jo laulaessa vauvat sylissään. Pahoittelin myöhästymistä, mutta ohjaaja sanoi, ettei haittaa: ”tänne saa tulla myöhässä”. Huh, mikä helpotus! Nykyään ajoissa oleminen on ​todella ​vaikeaa. Siinä sitten riisuin nukkuvan vauvani ulkovaatteista ja katselin ja kuuntelin menoa, koitin hieman laulaa mukana. Kun muut aloittivat vauvahieronnan, minä vaihdoin vaippaa ja aloin imettää. Emme siis varsinaiseen toimintaan päässeet ensimmäisellä kerralla lainkaan.

Hieronnan jälkeen ohjelmassa oli vapaamuotoista jutustelua ja kahvittelua. Oli kiva jutella muiden mammojen kanssa ja jakaa kokemuksia, vaikka ihan en heti porukkaan tuntenut kuuluvani. En ole ujo tai hiljainen, mutta väsymys, uusi hämmentävä tilanne ja sylissä oleva vauva taisivat hieman hidastaa minua. Tuli mieleen se, kun aloitin (ne myöhemmin keskeyttämäni) opinnot yliopistolla ja kuinka ensimmäisenä päivänä jännitti. Silloin porukkaan tutustui nopeasti, koska varsinkin ensimmäiset viikot olivat melko kosteita: fuksiaisia, sitsejä ym. Suomalaiset tunnetusti tutustuvat helposti huppelissa. Silloin löysin nopeasti muutaman hengenheimolaisen, vaikka porukka muuten ei ehkä ollut saman henkistä (liekö tällä jotain tekemistä niiden opintojen jättämisen kanssa). Toivon, että tutustuisin nytkin muutamaan mukavaan mammaan, jotta voisin syksyllä sitten saada välillä mamma- ja lapsiseuraa meille.

Olin myös kovin tyytyväinen itseeni, kun muut ihastelivat pientä vauvaani ja hänen ikänsä kuullessaan olivat kovin vaikuttuneita, että olin päässyt niin pian liikeelle. Joku totesi, ettei niin pian syntymän jälkeen ollut päässyt juuri mihinkään kotoa. Toinen sanoi minun olevan tosi reipas, että hän ei päässyt kotoa juuri mihinkään varmaan kolmeen kuukauteen. Bébé oli siis porukan nuorin. Seuraavaksi nuorin vauva oli kolmen kuukauden ikäinen ja hän oli kuulemma alkanut käymään tuolla kuuden viikon iässä. Sinänsä ihan merkityksetön asia, mutta olen päättänyt kerätä Hyvä äiti-pisteitä ihan kaikesta ja tuuletella itsekseni pienimpiäkin asioita, koska niitä Paska mutsi-fiiliksiä varmasti tulee myös usein. Täytyy tasapainottaa.

Tänään palasin vauvameininkeihin ja nyt aloimme valmistautua mielestäni tosi aikaisin ja ajattelin, että olemme siellä puoli tuntia ennen ohjelman alkua. Todellisuudessa saavuimme paikalla kymmen minuuttia ennen määräaikaa, mutta tärkeintä oli se, että me olimme ajoissa. Jee! Aloitimme homman tietysti vaipanvaihdolla ja syömisellä, mutta ehdimme viimeiseen lauluun ja hierontaan mukaan. Otin vielä varovasti enkä varsinaisesti hieronut bébéä, kun en tiennyt mitä hän hommasta tykkää plus hän oli juuri sillä hetkellä hiljaa ja rauhassa, enkä halunnut riskeerata. Otin oppia ja ajattelin kotona kokeilla, mitä pieni on hommasta mieltä. Toisten äitien seura oli tosi mukavaa ja tällä kerralla juttu tuntui luistavan hieman paremmin. Palaan varmasti.

Bébé on niin nuori, että mitään vauvaharrastuksia en ole ajatellut lähiaikoina aloittaa, mutta tällaiset lyhyet kokoontumiset, joihin ei tarvitse sitoutua ja jotka kaiken lisäksi ovat ilmaisia, saavat meidät kivasti kotoa liikkeelle. Tosin tuntuu, että kaiken maailman menoa on vähän väliä. Hassua. Ajattelin, että mammalomalla olisi vapaata aikaa. Ehkä se tästä pikkuhiljaa tasaantuu ja toisaalta opin täyttämään kalenteria jaksamiseni mukaan. Välillä on vaikea sanoa ei tai menot kuulostavat kivalta, mutta kun on niiden aika, niin väsyttäisikin. Haluan kuitenkin pitää päivämme rentoina ja nauttia tästä ajasta vauvan kanssa, enkä väsyneenä juosta ympäriinsä yhtä väsyneen vauvan kanssa. Eiköhän tähänkin löydy joku sopiva tasapaino.