Vielä hengissä

Mihin aika on vierähtänyt?!

Töissä on ollut järjetön kiire jo viikkoja, nyt olen onneksi vajaan viikon lomalla. Olen joka aamu herännyt ennen kellon soittoa, vaikka olen väsynyt. Tänään – ensimmäisenä lomapäivänä – heräsin taas klo. 6.20. Lueskelin kännykällä hetken sängyssä uutisia ja päätin, että yritän nukahtaa uudelleen. Ihme kyllä onnistuin ja nukuinkin lähes puolille päivin. En muista milloin näin olisi viimeksi käynyt. Lepo todella tulee tarpeeseen, sillä töihin palatessa tiedossa on taas parin viikon todella raskas rutistus.

Muutaman kerran olen aloittanut kirjoittamisen, mutta tekstit ovat aina jääneet luonnoksen asteelle.  Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Mitä raskauteeni tulee: olo on onneksi helpottanut. Pahin väsymys on väistyi enkä kärsi enää pahoinvoinnista. Olo on lähes normaali. Kävimme ensimmäisessä ultrassa. Minulla oli epätodellinen olo. Onko siellä todellä joku? Olihan siellä. Pieni vilkutti ja liikkui mahdottomasti. Minua nauratti. Hämmennys näköjään purkautui niin. Miestä taisi nolottaa naurunpurskahdukseni. Hetkellisesti myös herkistyin ja kätilö kysyi tarvitsenko nenäliinaa. Pärjättiin ilman. Mies tiesi, ettei vauvan sukupuolta näe vielä, mutta kysyi kuitenkin. Vauva ei meinannut suostua kääntymään niin päin, että kätilö sai sen kunnolla mitattua. Kääntyi vihdoin kuitenkin, kun vähän aikaa lanteita heiluttelin tuntien itseni hölmöksi. Mitat ja niskaturvotukset saatiin, Down-seulan tulokset tulivat postitse kotiin ja kohonnutta riskiä ei ole. Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin, sikäli kun nyt pystyy sanomaan.

Ultrassa selvisi myös, että raskaus on hieman pidemmällä kuin oli arvioitu. Laskettu aika aikaistui viidellä päivällä ollen nyt 1.3.2016. Olin hieman yllättynyt tästä, koska viimeisten kuukautisten alkamispäivä oli tarkalleen tiedossa. Ilmeisesti kiertoni oli pillereiden jäljiltä edelleen todella lyhyt ja tästä lyhyestä kierrosta huolimatta munasolu oli ehtinyt kypsyä. Ihmeellinen ihmiskeho.

Ennen ultraa olimme miehen kanssa kummatkin kertoneet raskaudesta parille ystävälle. Lisäksi työkaverini tiesivät. Ultrasta rohkaistuneena kerroin perheelleni ja tieto kulki edelleen lähisuvulle. Mies on parhaillaan tapaamassa äitiään, joka asuu Afrikassa. Totesimme, että nyt on paras aika matkustaa. Myöhemmin raskaus olisi niin pitkällä, että hän ei uskaltaisi enää lähteä, koska vauva saattaisi tulla yllättäen tai minulle saattaisi tapahtua jotain. Lisäksi varmasti kaipaan häntä avukseni ja tuekseni raskauden edetessä. Mies kertoo ensin äidilleen ja sitten muulle perheelleen. Raskaus alkaa myös näkyä, joten kerron tutuille sitä mukaa, kun heihin törmään. Koen nämä tilanteet pääsääntöisesti hieman vaivaannuttavina. Miten asia pitäisi esittää? Vähän vieraampien tuttujen kanssa taidan tehdä niin, että odotan heidän kysyvän. Kyllähän se pian näkyy jo  kauas. Ei tarvitse tehdä numeroa asiasta.

Nyt on vko 19+1, luulisin. Tämä laskukaava on mielestäni vieläkin hieman hassu. Tämä tarkoittaa sitä, että raskaus on pian puolessa välissä. Rakenneultra on ensi viikolla miehen kotiuduttua. Hieman jännitän sitä. En niin paljon kuin ensimmäistä, mutta pelkään, että siellä paljastuu jotain kauheaa. Ehkä sen jälkeen uskallan jo lakata hieman huolehtimasta. Tällä hetkellä huolehdin sitä, etten tiedä tunnenko vauvan liikkeitä. Näillä main ensisynnyttäjät ilmeisesti alkavat potkut ym. tuntemaan. Itse olen tuntenut sellaista pientä vellontaa, mutta en tiedä onko se vauva vai jotain muuta. Varsinaisia potkuja en ole tuntenut.

Olen myös googlaillut raskausmahakuvia. Kyllä. Hävettää. Olen pohtinut onko mahani kasvanut liikaa tai liian vähän. Googlailusta ei oikein ole ollut apua. Osalla tuntuu olevan näillä viikoilla jo kunnon maha ja toisilla raskaus hädin tuskin näkyy. Minä osun johonkin siihen väliin. Vaatteista riippuen raskaus on vielä peitettävissä. Ei niin, että siihen olisi tarvetta. Mies on ollut reissussa useamman viikon ja palaa vihdoin ensi viikolla. Hieman jännittää, miltä näytän hänen silmissään. Onko kuukaudessa tapahtunut muutos suuri? Itse olen katsonut itseäni peilistä päivittäin, joten en oikein huomaa muutosta. Paitsi rinnoissa – ne ovat kasvaneet. Tarkalleen yhden kuppikoon tähän mennessä. Kuinka paljon ne voivat kasvaa? Apua!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *