Viimeisiä viedään

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen työviikko ja virallisesti äitiysvapaa alkaa ensi viikon tiistaina. Enää neljä työpäivää – tänä vuonna! Huh! Hieman ahdistaa, mutta täytyy tunnustaa, että kyllä se töissä oleminen alkaa aika kituuttamista olla. Jaloillaan olo alkaa käydä raskaaksi muutaman tunnin jälkeen, kaikkea mitä haluaisi/pitäisi ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Koko lantion seutu takaa, edestä ja sisältä alkaa särkeä. Oikea ranne vihoittelee edelleen, olen nyt kuukausia käyttänyt rannetukea. Toinen silmäkin alkoi vuotaa muutama päivä sitten, liekö kyynelkanava tukossa. Kyynelten pyyhkiminen on ärsyttänyt silmäkulmaa ja nyt sitä sekä koko vasenta poskea tuntuu särkevän eikä punoittava, turvonnut silmä ole se kaikista edustavin. Näin kun ajattelee, niin se vapaalle jääminen ei tunnut kovin kurjalta.

Olen viime päivinä kirjannut ylös asioista, jotka vielä pitää hoitaa, jotka pitää opastaa jollekin, muille jaettavat hommat jne. Vaikka yritän parhaani saada noita ruksittua, lista tuntuu ennemminkin kasvavan kuin lyhenevän. Tänään kotiuduin aikaisin ja soittelivat jo perään. Jännä nähdä tuleeko puheluita vielä äitiyslomalle.