Lauantai on katettu – kulttuuria ja brunssia
Koska ensimmäinen postaus käsitteli aika raskaita juttuja, niin seuraavaksi vastapainoksi jotain vähän keveämpää. Kuten elämässä muutenkin; jos arki heittää kuonaa tuulettimeen, täytyy keksiä keinoja, joilla ylläpitää omaa hyvinvointiaan. Itse pyrin aina ensisijaisesti miettimään maksuttomia vaihtoehtoja hyvinvointini tukemiseen, ihan jo yksistään sen vuoksi, että vaikka meillä puolisoni kanssa on molemmilla vakituiset työpaikat ja täydet työtunnit, ei kummankaan palkka varsinaisesti päätä huimaa, eikä näin ollen pakollisten menojen jälkeen useinkaan tarvitse miettiä mihin huvituksiin ne rahansa hussuttelisi.
Asiaan. Itselleni parhainta ilmaista aktiviteettia on erityisesti luonnossa liikkuminen ja retkeily. Tänä vuonna Turussa ei ole kuitenkaan ollut talvea oikeastaan lainkaan ja vettä on satanut liki päivittäin. Itse olen sen verran mukavuuden haluinen, etten aivan vapaaehtoisesti tällaiseen säähän vapaa-ajallani ulkoilemaan lähde. Lisäksi kaikenlaiset säryt alkavat vaivata jo siinä määrin, ettei kävely oikeastaan tunnu enää oikein hyvältäkään. Koska olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa ensin sairaslomalla ja nyt jo virallisesti äitiyslomalla, on pakko alkaa keksiä muita keinoja mielen virkistämiseksi.
Jos mietin omaa top-5 mielihyvä listaani, kuuluu siihen ehdottomasti etenkin hyvä ruoka, sekä kulttuuri mitä moninaisimmissa muodoissaan. Näistä kummastakin pääsee Turussa nauttimaan esimerkiksi Aboa Vetus & Ars Novassa. Wikipedia kuvaa kohdetta mm. näin: ”museo jakautuu kahteen puoleen: maanalaisella Aboa Vetus -puolella esitellään keskiaikaista Turkua kivitalojen raunioiden ja alueelta löytyneiden arkeologisten esinelöytöjen kautta. Ars Nova -puoli puolestaan esittelee nykytaidetta säätiön taidekokoelmien ja vaihtuvien näyttelyiden kautta.” Erityisesti tuo Aboa Vetuksen puoli on ollut tyttärelleni jo aivan pienestä pitäen mieluinen ja varmaan jokaisen syys,- kesä –ja hiihtoloman aikana siellä tulee vierailtua. Onpa siellä kerran yhdet kaverisynttäritkin vietetty. Tällä kertaa olimme liikenteessä kuitenkin vain äitini (joka myös täytti vuosia) sekä puolisoni kanssa, joten skippasimme tuon puolen ja kävimme katsomassa vain taidenäyttelyt.
Äitiäni onkin kiittäminen omasta kulttuurikasvatuksestani – emme tehneet lapsuudessani ulkomaanmatkoja, mutta isälläni oli sekä töihinsä, että harrastuksiinsa liittyen kaikenlaisia leirejä sun muita ympäri Suomen, ja monesti olimme äitini kanssa mukana ja hän keksi meille tekemistä niin, että aika monta museota, taidenäyttelyä ja teatteria tuli nähtyä ja koettua. En tiedä kuinka tätä lapsena aina osasin arvostaa, mutta näin vanhemmiten olen hyvin kiitollinen, että äiti minua näissä kuljetti. Mikään taiteentuntija en silti missään nimessä väitä olevani, enkä omaa mitään ”muodollista pätevyyttä”, että osaisin sen kummemmin taidetta arvostella. (Sekä nykyinen puolisoni, että esikoiseni isä ovat molemmat Turun Taideakatemiasta valmistuneita, ja näin ollen esim. heillä on varmastikin ihan erilainen tapa aistia näyttelyitä kuin vaikkapa itselläni). Se ei kuitenkaan missään nimessä estä taiteesta nauttimista. Toki itsellänikin on tietyt asiat, mitä pidän kiinnostavana, tai mikä on omaan silmääni esteettistä, mutta välttämättä tämäkään ei ole ”se juttu”. Nautittavinta on se ärsyke, minkä teos itsessään tuottaa. Itse jään helposti omiin murheisiini ja mietteisiini kiinni, mutta näyttelyssä kykenen keskittymään ainoastaan kulloiseenkin teokseen ja pohtimaan, mitä taiteilija itse sillä mahdollisesti on halunnut sanoa ja vastaavasti, puhutteleeko kyseinen teos itseäni millään tavalla. Vinkkinä – etenkin jos olet yhtään kokemattomampi näyttelykävijä – suosittelen ehdottomasti osallistumaan opastetuille kierroksille. Näin näyttelystä ja teoksista saa usein paljon enemmän irti. Kierroksen jälkeen kannattaa näyttely toki vielä kiertää rauhassa omaan tahtiin ja erityisesti suosittelen aina lukemaan taitelijan teoksilleen antamat nimet. Joskus ne saattavat olla jopa näyttelyn parasta antia.
En lähde tässä perusteellisemmin avaamaan nyt käynnissä olevien näyttelyiden sisältöä sanallisesti, vaan niihin voi jokainen halutessaan tutustua itse:
https://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt , mutta joka tapauksessa suosittelen lämmöllä nyt meneillään olevaa Turun taitelijaseuran 95- vuotis juhlanäyttelyä. Lisäksi Hanneriina Moisseinin: DOKUMENTTI ja museon taidekokoelmasta koostettu ”Ideat näkyviksi” saavat ehdottomasti suosituksen.
Yksi suosikeistani Turun taitelijaseuran näyttelystä: Sakari Peltolan kivisarjakuva ja niissä seikkaileva hahmo Zon. Melko samaistuttavaa.
……………………………………………………………………………………………………………………………………………………
Näyttelyn jälkeen maistui tietysti ruoka. Museossa toimiva M Kitchen & Café tarjoilee lauantaisin herkullista ”Jazz Brunssia”.
http://mbakery.fi/mkitchencafe/brunssi/ Sisältöönsä nähden brunssi on varsin edullinen, hinta-laatu suhde 5/5. Itse olen ollut 20 vuotta kasvissyöjä, ja vakuutan, että myös kasvissyöjä saa brunssilla rahoilleen vastinetta. Lisäksi jos brunssilla ei ole jo valmiiksi tarjolla vegaanista lämmintä ruokaa, valmistaa keittiö erikseen vegaanisen lautasannoksen. Sekin joskus testattu ja maistuvaksi todettu. Brunssin hinta on aikuisille 21 e, skumpan kanssa 26 ja lapsilta euro per ikävuosi. Launtaisin kauttaukseen kuuluu myös DJ:n soittama jazz-musiikki. Brunssi on erittäin suosittu, joten pöytävarausta suositellaan.
Näiden parissa vierähti siis mukavasti viime lauantai-iltapäivä. Tutustu lisää linkistä:
