Mustavalkoinen uniformuni mun

Muistikortilta löytyi kuvia eräältä kauniilta loppukesän lauantai-illalta, jolloin olin tyttöjen kanssa teatterissa ja drinksuilla. Olen napannut pari kuvaa asustani ennen pukeutumiseta, varmaankin sen vuoksi että tällaisesta pukeutumisesta on tullut mulle lähes uniformu. 

Oma party-pukeutumiseni koostuu yleensä aina tylsistä(?) mutta ah, niin turvallisista väreistä: mustasta ja valkoisesta. Vaihtelun vuoksi joskus pelkästä mustasta, hah. Musta ja valkoinen ovat ihanan puhtaita ja toimivat aina. Kontrasteista en kuitenkaan pidä, eli mustavalkokuosisia vaatteita ylläni ei juuri nähdä. Muut värit ovat sitten huulissa ja kynsissä, jos sielläkään. Korut minimalistisia, hentoja, kultaa tai hopeaa. 

Monesti sovittelen juhlaan vaikkapa vihreitä tai sinisiä vaatteita, mutta huolimatta siitä miten kauniita nekin ovat, jostain syystä ylle valikoituu melkein aina jotain kuvan kaltaista. Pidän siitä että oma tyyli ja väripaletti on selvillä, mutta välillä ajattelen kyllä että voisihan sitä vähän kokeellisemminkin pukeutua. Ystäväni Laura on tosin malliesimerkki siitä miten väriallergikonkin puvusto voi olla upea, joten kokeelliset ajatukset unohtuvat nopsaan. 

Lauantaina olimme vieraana häissä joiden pukukoodi oli ihana: black&white. Ihan mun juttu. Kammoan tyyliin ”pukeudu pinkkiin” -pukukoodia, tai sitä rintasyöpäpäivää (myötäelämiselle iso peukku, mutta voitaisiinko toi väri please vaihtaa..). 

Kivoimmat pikkujuhlavat vaatteet löytyy Zarasta. Sinne menen aina kun pitää löytää nopeesti jotain kivaa, eli melkein aina.. 

 

/ my party look is always monocronic: black and white. Plus gold/silver and some colourful nailpolish + lipstick. xx