Ilon kautta

 

peace.jpg

Olen ihan ahdistunut tästä vallitsevasta vihan ilmapiiristä. Olen ollut hiljaa, sillä tuntuu että tässä kohtaa ei olisi sopivaa postata huulipunista tai sohvanhankkimispohdinnoista. 

Viime päivät olen jopa pysytellyt mahdollisimman paljon poissa somesta. Osaltaan toki siksi että olen ollut niin kiireinen ja paahtanut pitkää päivää töissä, mutta pääasiassa siksi etten ole jaksanut kohdata tätä vihaisten ihmisten maailmaa. Sitä joka ainakin facebookissa iskee päin silmiä kun siellä käy. 

Suomalainen on niin vihainen nykyään, ja näyttää sen entistä agressiivisemmin. 

Tuntuu että jokainen kokee olevansa oikeutettu räyhäämään jostain, puolesta tai vastaan: pakolaisasia, samaa sukupuolta olevien avioliittolaki ja nyt vielä työlakiuudistukset. Vihan kierre on loputon ja uusia asioita tulee varmasti lisää… 

Aikana jolloin meidän pitäisi vetää yhtä köyttä ja saada voimaa toisistamme, onkin käännytty toisiaan vastaan, unohdettu ihmisyys. On unohtunut se että olemme kaikki samasta puusta veistettyjä, mielipiteistämme, seksuaalisesta suuntautumisestamme, poliittisesta vakaumuksestamme, ihonväristämme tai puhumastamme kielestä riippumatta. Se että tehtävämme on edesauttaa yhteistä, yleistä hyvää. Ja se että kun toisella on hätä, on onnekkaampien tehtävä auttaa. Ei yli omien jaksamisen rajojen, mutta tehdä jotain. Apu tulee aina takaisin ja se tekee hyvää molemmille: sekä auttajalle että autettavalle.

Vihan runtelemassa meressä ihmettelen etteikö asiaansa voisi ajaa ennemmin hyvän kautta. Ei lietsottaisi vihaa vaan ymmärrettäisiin että meitä on monenlaisia ja kaikki olemme arvokkaita, mielipiteinemme kaikkinemme. 

Itse keskityn ihan varmasti hyvään, rakkauteen. Eilen sain kuin tätä alleviivatakseen 20 fuksianpunaista ruusua. Söpöjä nuppusia, konstailematonta kauneutta! Ja tänään, tänään on todellinen rakkauden päivä: ystävämme menevät naimisiin ja juhlimme heitä. Peace and love.

Tämä ei ole poliittinen puheenvuoro, ei kiihkosanoma minkään katsantokannan puolesta. Tämä on puolustuspuhe hyvälle, pahaa vihaa vastaan. Ja hiukan senkin puolesta että maailma ja some olisivat taas pian paikkoja joissa tuntuisi hyvältä olla ja jutella – myös pienistä asioista, kuten vaikka juuri huulipunista tai sohvan hankkimisesta. 

Ollaan lempeitä toisillemme. Ei vihata. 

 

/Feeling very upset about the current atmosphere of hate everywhere. Everybody has an opinion about about the refugee situation, politics and same-sex-marriage and people have turned against each other, which is so sad. If only we could stop all the haters from hating. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *