Minustako kasvissyöjä…? En olisi uskonut, että mieleeni edes juolahtaisi noinkin vatsaa raastava ajatus. Raavaana lihansyöjänä en usko, että eläisin kasvissyöjänä montakaan viikkoa. Nälkä ja aliravitsemus kalvaisivat sisukseni vähitellen ja sitten se olisikin soronoo ja multaa päälle. Lisäksi mikään ruoka ei pystyisi päihittämään aidossa voissa paistettuja hieman veriseksi jätettyjä häränpihvejä, mureita possunfileitä, karibialaisia rapeita kananfileitä, brittiläistä lampaankoipea…Mmmmm namia.

Mutta palaan nyt hetkeen, jolloin tuollainen ajatus porkkananpurennasta ajelehti mieleeni. Minulla oli tilaisuus vierailla sikalassa. Ihan totta, ilmieläviä pieniä porsaita ja machoja karjuja ehkä parisataa. Sikalan omistaja halusi, uskokaa tai älkää, muotokuvan superröhkijästään. Sain hajusta johtuvan yökkäämisen lomassa otettua kuitenkin muutaman referenssikuvan taulua varten. Kotona kun sitten katselin kuvia ja mietiskelin asettelua, niin mieleeni tulivat nuo pienet ja isotkin kävelevät pihviaihiot ja miten ne nappisilmillään katselivat minua tunkiessaan kärsäänsä karsinoiden paksujen metallitankojen lomitse. Monikohan niistäkin pääsisi piakkoin kaupan lihatiskille? Tuolloin tuli sellainen olo, että miten helkutissa voin vetää surutta nassuuni noinkin ”suloisia” otuksia. Ehkä se johtui siitä, että en ollut ennen ikinä nähnyt livenä ilmielävää sikaa. Näin miehisenä miehenä tuollaiset ajatukset hieman huvittivat, mutta joka kerta kun edessäni lautasella lihaa ollut, ovat nuo napittavat silmät ja töpselikuonot tulleet mieleen. Ei minusta ikinä 100 prosenttista kasvissyöjää tule… mutta kyllä pisti toisaalta ajattelemaan asioita toisella tavalla ja taatusti vähennän reippaasti lihan syöntiä.