Mitäpä kuuluu? Ja vähän siitä koronasta…
Heipä hei pitkästä aikaa. Viime vuoden lopulla saimme pariinkin otteeseen vieraita Suomesta. Heidän kanssaan reissasimme täällä Iwakissa ja lisäksi kävimme Kiotossa ja Tokiossa. Siitä sitten lähdimme mekin joululomalle Suomeen. Lopulta vietin pari kuukautta Suomessa erilaisten yhteensattumien vuoksi. Nyt olen taas ollut kuukauden verran Japanin kamaralla. Oli suorastaan ikävä Japaniin. Erityisesti oli ikävä ruokaa, totta kai! Pystyin Suomessa pidättäytymään sushista ja ramenista, koska halusin palatessani nauttia autenttisista mauista. Ja se kannatti! On jännittävää todeta, että Tokioon saapuessani japanilainen höpötys tuntui kotoisalta, vaikkei siitä paljoakaan ymmärrä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että koti on täällä Japanissa. Eihän meillä ole varsinaisesti edes omaa kotia Suomessa, sillä meidän asunto on vuokrattuna. Suomessa ollessa punkkaamme vanhemmillamme.
Suomeen tullessa oli outoa, ettei väkijoukossa enää olekaan aina muita päätä pidempi ja ruokakaupassa maitotuotteita tuntuu olevan tuhansia. Ihmiset ei tuijota. Sitten taas Japanissa ollessa kaipaan suomalaista jugurttia ja roskattomampaa luontoa. Nopeasti sitä tottuu elinympäristöönsä, mutta ainahan sitä vertaa asioita omaan kotimaahansa. Japanissa eläminen ei ole helppoa, mutta on sen arvoista. Olemme nauttineet täällä asumisesta, vaikka kaikenlaista tässä on tullut vastaan. Viimeisimpänä on tietenkin koronavirus.
Tällä hetkellä sairastuneita on Japanissa 667. Lisäksi tuohon voidaan laskea vielä risteilyaluksen Diamond Princessin 696 sairastunutta. Meidän prefektuurissa Fukushimassa on kaksi sairastunutta. Ja tähän väliin voin kertoa, että Fukushiman alueella asuu 1,8 miljoonaa ihmistä. Verrataan tätä esimerkiksi Pirkanmaan (512 000 asukasta) tilanteeseen, jossa on tapauksia 23. Pahin tilanne on Hokkaidolla, jossa onkin 144 tapausta. Kouluja on kehoitettu sulkemaan ovensa huhtikuun alkuun saakka, nähtävyyksiä on kiinni ja tapahtumia on peruttu. Viime viikolla pääministeri Abelle annettiin valtuudet julistaa maahan poikkeustila. Sitä ei ole kuitenkaan vielä laitettu voimaan, toisin kuin uutisissa maailmalla on kerrottu. Vain Hokkaidolla on ihmisiä kehoitettu pysyttelemään omissa oloissaan.
Muuten elämä pyörii ihan normaalisti. Kun Hokkaidossa asuvia kehoitettiin pysymään sisätiloissa, niin täällä meilläkin alkoi vessapaperi loppumaan kaupoista. Jännittävä massapaniikin oire, joka on tapahtunut muissakin maissa. Nyt taas vessapaperia löytyy kaupasta. Luulen, että monilla hamstereilla on vuodeksi paperia kaapissa. Lisäksi hengityssuojat ja käsidesi on loppu. Melkein kaikki kuitenkin käyttävät suojaimia. Ennen epidemiaa japanilaiset käyttivät muutenkin paljon suojaimia, mutta nyt selkeästi enemmän. Luulen, että japanilaiseen kulttuuriin kuuluva pieni neuroottisuus on syy siihen, että täällä on asukaslukuun suhteutettuna vähän sairastuneita. Ennen koronaa ihmiset katsoivat paheksuvasti, jos yskii tai aivastelee. Nenän niistäminen julkisella paikalla on myös iso ei.
Tällä hetkellä täällä oleminen tuntuu turvallisemmalta kuin Suomessa. Onhan täällä paljon sairastuneita, mutta silti tunnen sairastumisriskin olevan alhaisempi täällä. Mutta kaikesta huolimatta meillä on täällä samanlainen arki kuin ennenkin. Kuntosalilla käymisen laitoin nyt jäihin, mutta yhtä lailla käyn täällä kaupoissa kuin ennenkin. Käsien jynssäämiset ja käsidesit ovat tulleet hyväksi rutiiniksi. Ja sillä kuuluisalla maalaisjärjellä myös pärjää aika pitkälle.
PS. Maalaisjärjestä puheenollen Japanissa on nyt kuulemma trendinä nuolla ovenkahvoja. Siitä otetaan tietenkin kuva someen. Taitaa olla taas yksi japanilaisten fetissi, koronan tuottama sellainen 😀
