Tokion maut
Pieni postaustauko tuli pidettyä. Pahoittelut siitä. Tavallinen arki on täälläkin arkea ja tuntui, ettei mitään kiinnostavaa tapahtunut. Mutta nyt ryhdistyidyin ja ajattelin kertoa kahden reissun perusteella Tokion ruokatarjonnasta. Tokio on mahtava kaupunki. Se on todellinen aarreaitta: sieltä löytyy mitä vain. Kahden muutaman päivän reissun jälkeen tuntuu, että on vain raapaissut pintaa. Ja nyt haluan varoittaa, että tämä postaus sisältää todella paljon kuvia!
Ykkösruokalajiksi itselleni on noussut yakiniku. Se tarkoittaa suorana käännöksena grillattua lihaa. Yakiniku ravintoloissa pääosassa on siis liha. Jokaisessa pöydässä on grilli, joka toimii kaasu tai sähkövastuksella. Listalta saa tilata erilaisia suupalankokoisia lihoja ja kasviksia, jotka tuoraan pöytään raakana. Ruokailijat grillaavat itse ruokansa. Tämä on mielestäni aivan mahtava tapa syödä yhdessä. Siinä jokainen osallistuu jollain tavalla grillaukseen ja pikku hiljaa saadaan ruokaa. Lihoja ja kasviksia grillaillaan omaan tahtiin ja kypsänä niitä dippaillaan kastikkeeseen. Tykkään yanikun yhteisöllistä ruokailun puolesta todella paljon.
Ja se liha on todella hyvää. Olemme pääasiassa syöneet nautaa, mutta myös kanaa ja porsasta on tullut syötyä. Lisäksi sisäelimiä, joista ei aina ollut tietoa, mitä osaa se oli. Kanan ja porsaan tilaaminen on täällä hieman riskialtista, jos ei pidä rustoista tai nahasta. Jostain syystä kananrusto on japanilaisten mielestä herkkua. Itse en tätä ole vielä ymmärtänyt. Yakinikun sanotaan olevan kotoisin Koreasta, ja usein siihen törmääkin Korean BBQ nimellä. Mutta yakinikua myös luonnehditaan japanilaisena grillauksena. Täällä ei muuten ole paljon kaupoissa näkynyt grillimakkaroita tai marinoitua kassleria. Ja nyt en niitä todellakaan kaipaa. Ilmeisesti Helsingistä löytyy yakiniku paikkoja, joihin voi mennä Suomessakin. Voi olla, että raahaan oman pikku yakinikugrillin kotiin Suomeen.
Ruokaintoilijan pakollinen kohde Tokiossa on Tsukijin kalatori. Aiemmin siellä pidettiin kuuluisat tonnikalahuutokaupat, mutta viime vuonna se siirtyi toiseen paikkaan. Tsukiji on ollut yksi maailman suurimmista kalan ja merenelävien tukkukauppa. Kuitenkin tämä niin sanottu ulkotori kojuineen ja ravintoloineen on edelleen toiminnassa. Torilla on paljon tungosta, tuntuu että paikassa on enemmän turisteja kuin paikallisia. Turistit ovatkin varmaan nykypäivänä suurin asiakasryhmä Tsukijin torilla. Aika monta kertaa näkyi muuten, kuinka ihmiset nappailivat ruuista kuvia. En ollut siis ainoa!
Me söimme isoja katkaravut, jotka grillailtiin meidän edessä. Ehkä tämä ohjelmanumero selitti ravun hintaa. Torilla kyllä huomasi, että hintoihin on pistetty hieman turistilisää. Monia samoja aineksia saa halvemmalla normiruokakaupasta. Torilla oli monenlaista kojua. Kalan ja merenelävien lisäksi oli kasviksia, astiakojuja, leivoksia, kaikennäköisiä kuivattuja ruokia, ja olipa yksi täytettyjen eläinten kauppakin.
Ja tuli bongattua wasabijuuriakin. Sitä oikeaa tavaraa. Japanin ulkopuolella myytävä wasabitahna on yleisesti piparjuuritahnaa, jossa on jotain 2% oikeaa wasabia. Wasabi on vaikeasti kasvatettavaa ja edelleenkin osa sadosta kerätään luonnosta. Siksi se on kallista ja siksi sitä jatketaan piparjuurella niin yleisesti.
Japanista saa muuten hyvää kahvia. Ihan sitä suodatinkahvia mitä suomalaiset ovat tottuneet juomaan. Voin kertoa, että Japanin kahvit hakkaa Tanskan kahvit 5-0. Raahasimme koko vuoden suomalaista kahvia Tanskaan. Japanissa se ei ole ollut pakollista, mutta kyllä JuhlaMokka aina kelpaa. Japanilaisen kahvin hyvyys on aika erikoista, koska yleinen ajatus on, että Japanissa juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mikä sekin on muuten hyvää!
Yllä oleva kuva on otettu Shibuyan risteyksessä sijaitsevan L’Occitane kahvilasta. Kyllä, alakerrassa myydään kosmetiikkaa ja yläkerrassa kahvia ja pikkupurtavaa. Kiva paikka vaikkakin hieman tyyris. Tosin tämä on rauhallinenkahvila verrattuna viereiseen Starbucksiin, josta on myös hyvät näkymät tuohon kuuluisaan risteykseen. Täällä söimme japanilaista hedelmäkakkua, jota myydään melkein joka kahvilassa.
Yksi fakta meikäläisestä: rakastan pannukakkuja! Lätyt, vohvelit, pannarit you name it. Kaikki menee. Yhdysvalloissa vakkaritilaukseni aamiaispaikoissa on läjä pannukakkuja. Ylläolevassa kuvassa on japanilaisia kuohkeita pannukakkuja. Ne olivat ihan jees, mutta yllättäen hieman kuivia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun maistoin näitä. Minun täytyy jatkaa maistelua, koska vielä nämä eivät vakuuttaneet. Voi harmi…
Japani on teemakahviloiden luvattu maa. Sieltä löytyy niin kissa-, pöllö-, sisäkkö-,minipossu-, pokemon-, vampyyri-, muumi- ja mitä ties kahviloita. Nyt päädyimme sattumalta shibakahvilaan, jossa nimensä mukaisesti pyöri laumallinen shibakoiria. 880 jenillä (vähän päälle 7€) pääsi sisälle kahvilaan puoleksi tunniksi rapsuttelemaan näitä karvaturreja ja siinä sivussa juomaan automaattikahvia. Corgi kahvilakin Japanista löytyy, mutta ei sijaitse Tokiossa. Sinne olisin heti rynnännyt suurena corgifanina. Toivottavasti samanlainen putkahtaisi Tokioonkin.
Aikaisemmin puhuin kuinka teetä juodaan Japanissa aika paljon. Matcha onkin villinnyt jo muuallakin maailmassa, eikä siltä voi Japanissa välttyä. Matchan makuun olen päässyt vasta täällä. Matcha pehmis on todella hyvää!
Onko teillä mielessä jotain postaustoivetta? Onko jotain mistä haluaisitte kuulla lisää?