Sisustusasiaa

Kuten olen aiemminkin blogissa maininnut, ansaitsen elantoni sisustusalalla. Työskentelen etelä-helsinkiläisessä Sisustusliike Perobassa. Tällä hetkellä olen tietysti vanhempainvapaalla – töihinpaluuni koittaa elokuussa, jolloin Mies jää kotiin Tytön kanssa. Tänään huuhdoimme lähiöstigman vaatteistamme ja piipahdimme koko perheen voimin ytimessä (note to self, et ole viisitoistavuotias) keskustassa. Ensimmäinen rasti oli kahvitreffit La Torrefazionessa idästä takaisin tänne länteen paluumuuttaneen ystäväpariskunnan kanssa. Tervetuloa kotiin, teitä on kaivattu! 

Kahvitauon ja vauvajuttujen jälkeen puskimme keväisen jäämyrskyn läpi kohti Punavuorta. Säiden jumalat, terkkuja Oulunkylästä: saatte femman jos lopetatte heti – hädin tuskin muistan miltä auringonpaiste näyttää ja tuntuu. Kohteenamme oli Fredrikinkadun ja Uudenmaankadun kulma, se minulle niin kovin tuttu ja turvallinen osoite. Poikkesimme pikaisesti myös toisella puolella tietä sijaitsevassa Pinossa, jossa metsästystä harrastava Mies hihitteli (miehekkäästi) ketunhäntä-avaimenperälle. Aviomieheni ei selvästikään ole perillä muotimaailman viimeisimmistä trendeistä – vai hetkinen, onko laukussa roikkuva häntä jo menneen talven lumia?  Perobaan ennätettyämme Mies otti pyynnöstäni muutaman kuvan.

Peroba on eittämättä maailman paras työpaikka. Siellä työskentelemistäni vuosista on vaikea keksiä mitään kritisoitavaa – kuulun siis siihen muutaman promillen vähemmistöön, joka nauttii työstään täysin rinnoin (tähän kohtaan olisi liian helppoa ujuttaa imetysaiheinen vitsi). Meillä on myös maailman parhaat asiakkaat ja tietysti rouheimmat sisustustuotteet. Mutta toisin kuin usein kuvitellaan, kotimme ei ole pienoiskopio työpaikastani. Itse asiassa kaukana siitä – meillä on värikkäämpää, mummolamaisempaa ja mikäs se sana olikaan joka pyöri kieleni päällä — sotkuisempaa. 

Te, joille työpaikkani ei vielä ole tuttu, kerrottakoon, että Perobaan kannattaa ehdottomasti poiketa jos sisustuksessa kiinnostaa industrial-henkisyys, rosoisuus, luonnomateriaalit, kierrätyspuu, pöllöt, värikkäät lampunjohdot, metalli, hauskat yksityiskohdat tai hieman erilaiset säilytysratkaisut. 

Viimeisestä kuvasta tarkkasilmäiset saattavat löytää myös pipopäisen valokuvaajan.