Kela-muistoja
Disclaimer: kuva ei liity tekstiin millään tavalla
Täytin tammikuussa vanhempainrahahakemuksen Kelan internet-sivuilla – äitiysrahakausi oli loppumassa helmikuun aikana ja vanhempainrahaa piti hakea viimeistään kuukautta ennen vanhempainrahakauden alkua. Näin kerrottiin Kelan sivuilla. Yllätyksenä tulikin, että ainut hakemuspohja jonka sivulta löysin, oli täsmälleen sama, jonka olin täyttänyt syksyllä, vielä raskaana ollessani. Soitin Kelan puhelinpalveluun, jossa ystävällinen virkailija ihmetteli miksen ollut alunperinkin hakenut tukia ”koko äitiysloman ajalle”. Korjasin virkailijan käyttämää termistöä, todeten että äitiysvapaa kestää vain 105 päivää, tämän jälkeen alkaa 158 arkipäivää kestävä vanhempainvapaa. Ja lisäsin, etten tietenkään ollut hakenut molempia raskausaikana, kun emme siinä vaiheessa voineet Miehen kanssa tietää missä vaiheessa isä jää vanhampainvapaalle – tämä kun on kovasti riippuvaista myös siitä, milloin lapsi syntyy. Virkailija oli hetken hiljaa ja totesi lopulta että ”sinun pitää kuitenkin täyttää se sama lomake, merkkaa lisätietoihin että haet jatkoa äitiyslomalle”. En korjannut uudelleen, kiitin vain avusta.
Täytin siis uudelleen lomakkeen kysymykset lasketusta ajasta, työnantajan tiedoista, maksaako työnantaja palkkaa äitiysvapaan ajalta jne., merkaten lisätietoihin että koska pelkälle vanhempainrahalle ei hakemusta ollut olemassa, kehotti puhelinpalvelu toimimaan näin. Vanhempainrahaa hain 31.7. saakka, yhteensä 118 päivää. Pari päivää myöhemmin puhelimeni soi.
”Outi”
”Se ja se etuuskäsittelijä Kelasta hei!”
”Hei!”
”Olit jättänyt hakemuksen internetissä?”
”Juu, hain vanhempainrahaa. Oliko hakemuksessa jotain epäselvää?”
”Ajattelin soitella, kun päivämäärät eivät täsmää. Olit hakenut ÄITIYSLOMAA vain heinäkuun loppuun, vaikka siihen käytettävissä olevat päivät riittävät syyskuulle.”
*naurahdan*
”Aa, ei siinä ollut virhettä. Palaan silloin töihin, mieheni pitää lopun vanhempainvapaan.”
”No mutta eihän sinun tarvitse antaa miehelle kuin 12 päivää, jotta hän ansaitsee isäkuukauden!”
”… Niin, tuota, me olemme tosiaan sopineet että mies pitää vanhempainvapaata tuosta elokuun alusta saakka.”
”Mutta kun sinun ei tarvitse antaa kuin ne 12 päivää! Voit olla äitiyslomalla syyskuuhun saakka!”
”Nyt pitää kyllä korjata – kyseessähän ei ole äitiysloma, vaan vanhempainvapaa, jonka voi jakaa isän ja äidin kesken haluamallaan tavalla. Me haluamme että myös isällä on mahdollisuus olla kotona yhteisen lapsemme kanssa. Oma vanhempainrahakauteni päättyy tosiaan tuolloin 31.7.2013.”
”Mutta kun SINUN EI TARVITSE ANTAA NIITÄ PÄIVIÄ ISÄLLE!”
”Ymmärsin. Minä haluan.”
”Aha, te olette niitä ihmisiä.”
”Kiitos soitosta.”
Jos tavallisen kansan lisäksi myös Kelan työntekijät käyttävät virheellisiä termejä ja kokevat äitiysloman (ei ole olemassa) vanhempainvapaan olevan vain äidin oikeus, miten voidaan olettaa, että isät käyttäisivät oikeuttaan jäädä kotiin lapsen kanssa? Erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula kirjoittaa aiheesta mukavan nasevasti THL:n blogissa.
Meille oli itsestäänselvää, että yhteinen lapsemme on kirjaimellisesti meidän yhteinen lapsemme. Lapsi luotiin yhdessä, raskausaika lusittiin yhdessä, synnytys hoidettiin yhdessä, syntymän jälkeen lasta on hoidettu yhdessä. Sekä minulla että Miehellä on yhtäläinen oikeus ja velvollisuus pitää huolta yhteisestä lapsestamme. Samalla tavalla lapsellamme on oikeus viettää aikaa sekä isän että äidin kanssa. Minä nautin Tytön kanssa kotona olemisesta, mutta on aivan yhtä tärkeää, että myös Mies osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Minulla ei ole naiseuden mukanaan tuomia geneettisiä erityislahjoja lapsenhoitoon, Mies suoriutuu siitä aivan yhtä hyvin tai huonosti kuin minäkin.
Vanhemmuuden motto: lasta oppii vanhemmista paremmin hoitamaan se, joka lasta hoitaa enemmän.