Kela-muistoja vol. 2
Kerroin taannoisessa postauksessa Kansaneläkelaitoksen työntekijöiden suhtautumisesta vanhempainvapaiden jakamiseen. Tarina sai jatkoa viime viikolla, kun muistin muistuttaa Miestä tekemään hakemuksen omasta vanhempainvapaastaan. Loggauduin sisään Kelan nettipalveluun ajatuksena tarkistaa omasta päätöksestäni, montako päivää vanhempainvapaasta jäi Miehelle, jotta hakemuksen päivät menesivät oikein. Paperinen päätös oli hävitetty aikapäiviä sitten paperinkeräykseen.
Ja mitä löysinkään – siitä huolimatta, että Kelan käsittelijä erikseen soitti ja tarkisti, että olen merkinnyt oikein kun haluan päättää vanhempainvapaani 31.7., käyttäen 127 päivää (vanhempainrahakautta on käytettävissä yhteensä 158 päivää), oli vanhempainvapaa myönnetty minulle kokonaisuudessaan. Aaargh. Jättäkää huomioimatta, etten nähtävästi ollut edes lukenut kotiin tullutta päätöstä.
Tämän huomattuani pakkasin Tytön liinaan, otin Miestä kädestä kiinni ja kävelytin koko poppoon kohti Käpylän Kelaa. Tiskillä meidät otti vastaan hymyileväinen nuori nainen. Selitin että haluaisin muuttaa saamaani päätöstä, samalla selittäen mitä olin hakenut ja mitä oli myönnetty. Tässä vaiheessa ei vielä ollut mitään ongelmaa, vanhempainrahakauteni merkittiin päättymään heinäkuun viimeisenä päivänä. Sen jälkeen selitin että Mies pitää loput vanhempainrahapäivät sekä isäkuukauden, ja kysyin olisiko heillä joku helppo laskuri josta selviäisi mihin päivään nämä kaudet tulevat loppumaan (arkipäivien laskeminen on mielestäni aina yhtä turhauttavaa). Miehen käyttöön olisi siis 31 päivää vanhempainvapaata, jonka jälkeen hän pitäisi täydet 24 päivää isäkuukautta.
Tässä kohtaa tilanne hankaloitui. Virkailija kertoi että jos minä luovun ”omista äitiyslomapäivistäni”, ei Mies voi niitä käyttää. Minä väitin vastaan, korjasin termin vanhempainvapaaksi ja sanoin koko 158 päivän pituisen osion olevan kumman tahansa vanhemman käytettävissä, virkailija väitti että isällä on kaikissa tilanteissa käytettävissä maksimissaan 36 arkipäivää vapaata. Hän myös luki näytöltään ääneen Kelan sivuilla olevan tekstin:
”Kun isä käyttää vanhempainrahakauden lopusta vähintään 12 arkipäivää, hän saa lisäksi 1-24 arkipäivää isyysrahaa. Tätä vapaata kutsutaan isäkuukaudeksi. Arkipäiviin luetaan päivät maanantaista lauantaihin pois lukien arkipyhät. Isäkuukausi on siis lyhyimmillään 13 arkipäivää ja pisimmillään 36 arkipäivää eli pyhäpäivien määrästä riippuen reilut 6 viikkoa. Vapaa on pidettävä yhdessä jaksossa. Isäkuukauden saaminen ei edellytä, että isä on ollut isyysvapaalla lapsen syntymän yhteydessä.”
Minä intin (kohteliaasti) vastaan, kertoen olevani absoluuttisen varma, että vanhempainvapaakausi on molempien vanhempien jaettavissa. Yllä olevassa tekstissä käsitellään ainoastaan isäkuukautta, ei vanhempainvapaata sinällään. Lopulta (edelleen kovin ystävällinen) virkailija soitti perheasioden käsittelijälle ja kysyi voiko isä pitää ”äidin antamat” päivät. Vastaus oli tietenkin kyllä. Tämän jälkeen tarkastettiin virkailijan kanssa päivät vielä yhdessä ja Mies (joka oli ollut tähän saakka vaitonainen, minä puhuin molempien edestä) täytti ja jätti vanhempainrahahakemuksensa.
Meitä palvellut virkailija oli ystävällinen ja miellyttävä, mutta täysin tietämätön asiasta, jonka hallitseminen on hemmetin tärkeää – niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin vuoksi. Ja miten, toistan, MITEN, on mahdollista, että Kansaneläkelaitoksen omat työntekijät kategorisesti käyttävät vanhempainvapaasta termiä äitiysloma?
Ja nyt nämä bloggaukset lähtevät Kelan tiedoksi – onhan tilanne täysin kestämätön, jos Kelan oma henkilökunta ei ymmärrä vanhempainetuuksia. Vähemmän neuroottinen äiti itsepintainen perhe olisi varmaan jo luovuttanut, ja hyväksynyt ettei suunnitelma isän kotonaolosta voikaan toteutua.