Asumisjärjestely
Kerrottakoon heti alkuun, että asumme näin aluksi mieheni vanhempien luona. Mieheni on siis täältä kotoisin ja koska halusin itse olla mukana asunnon etsinnässä, niin päädyimme tällaiseen ratkasuun. Bonuksena tässä on tietysti se, että lapset saavat bondailla isovanhempiensa kanssa ja me säästämme rahaa.
Jokainen osaa varmasti kuvitella, että appivanhempien kanssa asuminen ei välttämättä ole kaikkein auvoisinta aikaa. Me tulemme kyllä hyvin toimeen keskenämme, joten uskoin tämän järjestelyn toimivan. Esimerkiksi omien vanhempieni luona en pystyisi todellakaan asumaan kuukausikaupalla, hyvä jos viikon pysyisin järjissäni. Näin parin kuukauden jälkeen olen edelleen samoilla linjoilla, vaikka ymmärrettävästi kahden perheen rytmien yhdistäminen saman katon alle aiheuttaa pientä kuohuntaa pinnan alla.
Ensimmäinen asia, johon törmäämme on aikataulutus. Aamut sujuvat hyvin, mieheni ja hänen isänsä lähtevät töihin jo ennen kuin me muut heräämme. Aamiainen syödään yhdessä yayan (mieheni äiti) kanssa. Aamupäivät yaya hoitaa kotia, kahvittelee ystäviensä kanssa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Minä yritän sopeuta hänen rytmiinsä ja kulkea mukana tarpeen mukaan. Lapset pyörivät alkuviikkoina myös mukana, mutta nyt he ovat aamupäivän koulussa ja päiväkodissa. Lounasta täällä syödään yleensä vasta klo 13-14 ja 11 aikaan syödään välipala, almuerzo.
Tämä tietysti käänsi meidän suomalaiseen aikatauluun tottuneen ruokarytmin ympäri, kun lounas ja välipala vaihtoivat paikkaa. Lisäksi vielä tässä talossa isovanhemmat ”lounastavat” vasta 15:30 kun yayo (mieheni isä) tulee töistä. Minä syön siis lasten kanssa noin klo 13 kun lapset pääsevät koulusta, isovanhemmat syövät 15:30 ja sitten me taas otetaan välipalaa noin klo 17. Tuntuu, että aina on siis jonkun ruokailuaika. Muutenkin minusta on aina tuntunut, että elämä täällä Espanjassa rytmittyy voiamakkaasti ruokailujen ympärille. Eihän esim klo 14 tapahdu yhtään mitään, koskaan on ruoka-aika.
Toinen pohdintaa aiheuttanut teema on siisteys. Meillä on aivan eri siisteyskäsitykset. Ja sitten meillä on vielä kaksi pientä lasta, joilla on aivan liikaa leluja. Isovanhemmilla oli hyvä idea, he olivat tyhjentäneet yhden huoneen leikkihuoneeksi, jonne laitetaan kaikki lelut. Tämä kyllä toimii ajoittain ja leikkihuone onkin aivan täydellinen kaaos. Onneksi oven voi laittaa aina ahdistuksen yllättäessä kiinni. Mutta eihän noin pienet lapset vielä jaksa kauaa itsekseen omassa huoneessaan leikkiä, puhumattakaan niistä tappeluista, joita jonkun aikuisen pitää mennä selvittelemään vähän väliä.
Mutta lapset siis joko haluavat sinne aikuisen mukaan tai tuovat leluja olohuoneeseen, jossa aikuiset ovat. Itsekin mieluummin istun sohvalla kuin Pipsa Possujen päällä, joten leikit siirtyvät usein olohuoneen puolelle. Ongelmaksi muodostuu täten lelut joka puolella. Ja kun yhtään lelua ei saisi olohuoneessa olla, muuten olohuone on kuulemma aivan kaaos. Joo, yritämme kyllä opettaa lapsia siivoamaan lekkinsä, mutta tiedätte varmaan, että prosessi on hieman hidas. Toisekseen myös oma siisteyskäsityksen on ongelma. Kuulun vahvasti kasa-ihmisiin. Eikä kaikilla tavaroillani vain ole omaa paikkaansa (varsinkaan täällä toisten ihmsten kotona). Mutta kun täällä jokaisella tavaralla on paikkansa (käsittämätöntä) ja mitään ei saisi jättää pöydille ja tuoleille lojumaan.
Kuten sanoin, yllättävän hyvin olemme kuitenkin selvinneet. Suuremmilta konflikteilta ollaan vältytty, osittain myös sen takia, että kumpikaan osapuoli ei halua sanoa asioita suoraan toiselle. Sekä minä, että isovanhemmat avautuvat asioista miehelleni, joka sitten välikätenä ja rauhanneuvottelijana selittää asian toiselle osapuolelle ilman tunnekuohuntaa. Ja näin rauha jatkuu, vaikka pinnan alla välillä kihiseekin. Sopeutumista ja joustavuutta tämä asumisjärjestely vaatii tietysti kummaltakin osapuolelta. Ei kai kahden perheen yhdistäminen voi ihan saumattomasti sujua? Meidän pitää sopeutua ”talon tavoille” ja heidän taas siihen, ettei kaikki ole aivan niinkuin ennen. Kaikesta huolimatta olemme todella kiitollisia, että meidät on otettu tänne avosylin vastaan!