Meidän sokeripolitiikka
En ole koskaan ollut kovin tarkka sokerin käytöstä. Itsekin rakastan herkutella ja sallin sen myös lapsilleni. Tietyin rajoin tietysti. Sokerin tuputtamista pienelle lapselle en oikein ymmärrä. Eihän lapsi tiedä miltä se sokeri maistuu ennenkuin sitä hänelle annetaan. Ei se silloin osaa sitä kaivatakaan. Kun aina kuulee näitä tarnoita, että isovanhemmat antavat vauvalle vähän jäätelöä, koska vauva niin kovasti siitä tykkää. Mulle oli kuitenkin ihan selvää, että taapero ei sokeria tarvitse eikä se sitä kaipaa. Kyllä ne ehtivät syödä sokeria ihan tarpeeksi isompinakin. Kauhuissani kuitenkin katsoin Espanjassa vieraillessame kauppojen vauvanruokahyllyjä. Lähes jokaiseen hedelmäsoseeseen, maitoon tai jugurttiin oli lisätty keksejä. Siis miksi ihmeessä. En voi käsittää miksi heti pienelle vauvalle aletaan väkisin tuputtaa keksejä. Myös isovanhemmat ehdottelivat, että dippaa nyt vähän sinne maitoon keksiä mukaan niin maistuu paremmalta, se tykkää siitä. Siis häh? Siis sinänsä en heitä syytä, koska se keksin tuputtaminen täällä on vain tapana, mutta aika tiukka ei minulta kyllä tuli, että mitää keksejä ei mun lapsen maitoon tungeta.
Esikoisen kanssa meni ainakin vuosi, että hän sai maistaa sokeria. Se taisi olla 1-vuotissyntymäpävillä. Sen jälkeen sokeripitoisia ruokia saatettiin nauttia silloin tällöin, mutta todellakin hyvin harvoin. Esikoisen kanssa tämä oli tosi helppoa, kun eihän hän vielä ymmärtänyt sokerin päälle ollenkaan eikä siten sitä osannut vaatia. Meidän aikuisten herkutellessa hänelle oli helppo antaa jotain omaa herkkua, vaikkapa smoothieta, hedelmäsoseesta tehtyjä mehujäitä, sokerittomia ”vauvakeksejä”. Toisen lapsen kanssa homma olikin jo vähän hankalampaa, kun pikkusisko haluaa tietysti maistaa kaikkea mitä isosiskokin saa. Taisi siinä kuitenkin noin vuosi mennä ennenkuin pikkuneitikin pääsi sokeria maistamaan, mutta sen jälkeen sokeriherkkuja olikin pakko saada, jos siskokin sai.
Musta tuntuu, että Suomessa asuessa meillä meni aika hyvin tämän suhteen. Lapset sai yleensä herkkuja silloin, jos me aikuisetkin otettiin. Eikä me siis herkutella kovin paljoa. Me tykätään ottaa aamukahvin kanssa joku yksi keksi, joten tytötkin sai viikonloppuisin pienen keksin aamupalan jälkeen. Ja sitten joskus otettiin jälkkäriä (ei päivittäin) tai oli vieraita niin lapset sai toki myös. Aika pitkään yritin mennä niillä vauvakekseillä, mutta jossain vaiheessa ne ei enää toimineet ja alettiin syömään kaikki samoja herkkuja. Karkkia meillä ei lapset ole juuri koskaan saaneet, vaikka kyllä ne nykyään maistuvat, jos niitä on tarjolla. Esikoinen maistoi ekan kerran ehkä joskus 3-4-vuotiaana. Itse syön omat karkkini salaa sitten lasten mentyä nukkmaan :D. Mutta herkkuja, tai mitään muutkaan, ei meillä napostella päivän mittaan.
Mutta sitten täällä Espanjassa homma on lähtenyt ihan käsistä. Olenkin jo aikaisemmin ihmetellyt tätä sokerinkäytön määrää täällä, enkä voi lakata ihmettelemästä. Aamupalaksi mehua, muroja ja keksiä. Kouluun evääksi muffinssi. Lounaan jälkeen joku jälkiruoka, kesällä usein jäätelö. Koulun jälkeen välipalaksi nutellaleipä. Illallisen jälkeen taas joku jälkkäri. Ja aina kun kiukuttaa niin lyödään keksi käteen, että lapsi on hiljaa. Olen itse yrittänyt pitää vähän kuria tuon herkuttelun kanssa täällä, mutta ei ole helppoa, kun lapset näkee miten ne muut lapset syö ja sitten täällä isovanhempien luona asuessa ei pystytä itse pitämään kaappeja tyhjinä kekseistä ja muista herkuista. Ollaan otettu käyttöön herkkukalenteri, johon merkataan raksilla herkuttelupäivät. Joka päivälle ei saa raksia tulla. Ja kouluun en pakkaa evääksi ikinä mitään sokerista ja siinä linjassa aioin pysyä. Illallinen on myös herkkuvapaa. Yleensä syödään puuroa, muanakasta tai kasvissosekeittoa. Ja joo, isovanhempiakin olen yrittänyt opettaa meidän ruokailutavoille.
Mulla on tavoitteena, että lapset oppisivat herkuttelemaan hedelmillä ja marjoilla. Ne vaan ei ole meidän lapsille oikein missään vaiheessa uponneet kovin hyvin, vaikka me aikuiset kyllä syödään. Ehkä joku päivä hekin oppivat, kun tarpeeksi pitkäjänteisesti yrittää. Olen myös alkanut tekemään itse sokerittomia herkkuja, kuten taatelimuffinsseja. Ne maistuu lapsillekin ja niitä voi hyvällä omallatunnolla antaa vaikka jälkkäriksi. Jospa niillä saisi ainakin osan herkuista korvattua, vaikka ei meistä ihan sokerittomia saa.
Olisiko muuten vinkkejä sokerittomiin herkkuihin?
Tai reseptejä minne saisi piilotettua hedelmiä/vihanneksia? :)