Oman loman tärkeys ja muita kuulumisia
Tässä kun olen viimeaikoina pohtinut omaa jaksamista ja oman ajan tärkeyttä, niin päätin sitten pitää ihan oikeasti tauon. Varasin lennot Suomeen ihan vain itselleni ja vietinkin oikein kivan pitkän viikonlopun Suomessa. Oli todella terapeuttista avautua muiden samassa elämäntilanteessa olevien äitiystävien kanssa pitkästä aikaa. Vaikka sen tietää, että ystävä taistelee ihan samanlaisten ongelmien kanssa, niin vasta kokemusten jakamisen jälkeen sitä osaa vähän jo naurahtaa niille omillekin ongelmille.
Ja muutenkin, oli niin kivaa päästä vaihtamaan ystävien kanssa kuulumisia ihan naamatusten. Ei sitä viestitellessä tule kuitenkaan kertoneeksi ihan kaikkea. Oli myös ihana päästä haistelemaan kesäisen Suomen tuoksuja ja tunnelmaa. Grillailla ja nauttia lasi viiniä kesäillassa perheen kanssa. Tuli kyllä vähän ikäväkin, tai haikeus. Suomen kesä on vain aika erityinen.
Hetkittäin kyllä tuntui myös, että miksi mä oikein lähdin. Lapsiakin tuli ikävä ja tuntui, että ei tästä parin päivän irtiotosta mitään hyötyä ole. Mutta vitsi miten sen eron huomasi heti ekana aamuna kotona. Kärsivällisyyteni on ainakin hetkeksi palannut! Lapset tietty poteneet ikävää, joten pitihän sitä heti äidille kiukutella. Mutta miten ihanaa huomata itsessä se ero. Pystyin suhtautumaan kiukutteluun ihan rauhallisesti, ei alkanut heti nousta savu päästä ja ihan jopa saatiin keskusteltua kiukut pois. Sekä minä että lapsi. Jotenkin todella vapauttava tunne, ehkä en ole ihan menetetty tapaus. Toivoa vielä on. Mutta tajusin, että kyllä tuo reissu vaan oli mun jaksamiselle aivan todella tärkeä.
Täällä Espanjassa alkaa nyt aika virallisestikin kesä, kun tänään on lukuvuoden viimeinen koulupäivä. Esikoisella alkaa siis ihan kunnon kesäloma, joka jatkuu sinne syyskuun alkuun asti. Saapa nähdä miten itsellä riittää aikaa omien opiskeluiden ja bloginkin päiväittämiseen, kun parille aktiiviselle tyypille pitäisi tekemistä keksiä. Päätimmekin, että loman ekat viikot lapset ovat muutaman tunnin päivässä kesäkoulussa, joka järjestetään kuopuksen päiväkodissa. Luulen, että on ihan kiva lapsille kun saa siellä puuhastella ja leikkiä muiden lasten kanssa.
Vesipainoitteinen kesä meille on ainakin tulossa. Isovanhemilla on tässä pihassa uima-allas, jossa jo nyt viihdyttäisiin kymmenen kertaa päivässä. Ehkä viikonloppuisin voi sitten lähteä rannalle vaihtelun vuoksi. Ja kesäkoulussa järjestetään myös uimakoulu. Toivotaan, että esikoinen ainakin oppisi tänä kesänä ihan oikesti uimaan. Nyt hän vetelee jo kovaa vauhtia itsekseen uimarenkaan kanssa ympäri allasta. Ihana kyllä katsoa miten hän siitä nauttii. Itsekin uskoltauduin eilen ekaa kertaa uimaan, nyt alkaa olla vesi tarpeeksi lämmintä mullekin…heh. Jännä kun kyllä minä Suomessa olen aina järveen pulahtanut, mutta täällä tuntuu ihan mahdottomalta mennä ”kylmään” altaaseen. Nyt kun allas on vähän lämmennyt ja lämpötilat alkavat nousta korkeisiin lukemiin, niin on pakko viilentyä hetki altaassa.
Tässäpä nyt muutamia kuulumisia meiltä. Hieman rentoutuneempana ja tukankin pätkäisin reippaasti lyhyemmäksi. Nyt just on aika hyvä fiilis. Yritetään nauttia niin kauan kuin tätä kestää! Suomessa taitaankin jo juhannushulinat alkaa. Täällä juhannus ei ole ihan niin iso juttu. Ensi maanantai on pyhäpäivä ja San Juania ilmeisesti juhlitaan pienten kokkojen kera 23.-24.6 välisenä yönä ja näin toivotetaan kesä tervetulleeksi . Mutta toivotan oikein hyvää juhannusta kaikille sitä viettäville! :)