Painajaismainen muutto

Kolme viikkoa aikaa pakata yksi nelihenkisen perheen koti kasaan, yksin. Muistot aikaisemmista muutoista tuntuvat helpoilta. Miten yksinkertaista olisikaan pakata kaikki tavarat laatikoihin ja siirtää ne paikasta toiseen pakettiautolla. Tällä kertaa mukaan lähtisi kuitenkin vain kaikki tärkeimmät tavarat, joiden tulisi mahtua muutamaan pahvilaatikkoon ja matkalaukkuun. That’s it.

Ainahan sitä muuton yhteydessä ajattelee samalla siivoavansa turhat pois, mutta en ainakaan itse siinä onnistu… Nyt olisi kuitenkin pakko karsia kaikki ylimääräinen. En todellakaan halunnut ottaa ulkomaille mukaan kaikkea vuosien varrella kertynyttä tavaraa. Siis mikä homma käydä läpi joka ikinen esine, paperi ja mutteri läpi. Ei sitä arvaakaan ennen kuin kokeilee. Olotilaani kuivailisi ehkä parhaiten se, että päässäni kävi aivan järjetön sutina yhtäjaksoisesti viikkojen ajan. Onneksi lapset sentään pystyivät olemaan päiväkodissa lähtöön asti. Jos yhtälöön olisi vielä lisätty kaksi jakamattoman huomioni vaativaa lasta, niin miten ihmeessä olisin saanut mitään aikaan.

Projekti ei tietystikään mennyt niin kuin suunnittelin. Aliarvoin täysin ajan, joka minulla kuluisi asunnon tyhjentämiseen. Ja tästähän seurasi paniikki ja kaaos. En muista viimeisistä päivistäni Suomessa juuti mitään. Vieläkin näin neljän kuukauden jälkeen alkaa ahdistus puristaa rintaa kun ajattelen muuttoa. Lähtöaamuna hätäpäissäni pakkaamani laatikko sisälsi mitä ihmeellisimpiä tavaroita, joita ei todellakaan olisi tarvinnut ottaa mukaan. Mutta onneksi on äidit. Äidin avulla selvisin tästäkin. Asunto saatiin mutkien kautta tyhjäksi me selvisimme uuteen kotimaahan. Tärkeimmät kunnossa, eikös?

Möin siis kaikki huonekalumme sekä  muun myytävissä olevan tavaran ja kaiken muun ehjän vein Kierrätyskeskukseen tai hyväntekeväisyyteen. Kotimme oli kuin lajittelukeskus, kun kasasin yhteen kasaan elektroniikkaromua, toiseen paperiroskat, kolmanteen tekstiiilijätteen, neljänteen tekstiitleitä eläinsuojeluyhdistykselle ja niin edelleen. Ja siihen vielä huonekalujen kuvaus, myynti-ilmoituksen tekeminen ja viestittely ostajien kanssa. Kahdeksan tuntia päivässä kului aika näppärästi ja sitten pitikintaas hakea lapset päiväkodista. Huh.

Ulkomaille muuttoa varten suosittelen siis varaamaan tarpeeksi aikaa ja suunnittelemaan homman kunnolla. Ja pyytämään apua! Me emme halunneet jättää huonekaluja tai muitakaan tavaroitamme mihinkään varastoon säilöön odottamaan mahdollista paluuta. Kun emme tiedä tuleeko sellaista. Ja kyllähän siitä tulikin ihanan kevyt olo kun pääsi kaikesta materiasta eroon. Osaan varmasti tulevaisuudessa myös miettiä tarkemmin minkälaisia tavaroita oikeasti tarvitsen ja yrittää välttää kaikkea turhaa. Että opittiin tästäkin onneksi paljon kaikenlaista, sekä itsestä että omasta kulutuskäyttäytymisestä. Ja hei, kun vielä muistaisin, että kaikki kuitenkin järjestyi hyvin ja tein parhaani…