Viikonloppu Segorbessa

Huh, viikko itsekseni lasten kanssa pulkassa. Isovanhemmat olivat viikon reissussa ja lasten kesäkoulu loppui jo edellisellä viikolla. Eipä ole ehtinyt juuri konetta avata.

Mutta palataanpa vielä meidän parisuhde get awayhin.

Päätin tosiaan jo aiemmin keväällä, että pieni yhden yön reissu miehen kanssa kaksistaan tulisi taas tapeeseen. Monestakin syystä, mutta ehkä eniten, koska parisuhde. Lapsia tulee tietysti aina ikävä, mutta pakko se on vaan silloin tällöin ottaa aikaa meille kahdelle enemmän kuin yhden illallisen verran. Me ollaan yritetty pitää näitä nyt kerran tai kaksi vuodessa. On se vaan myös niin iso juttu arjessa jaksamiselle.

Mulla oli idea, että ihan minne vaan kunhan paikka on suhteellisen lähellä ja hotellissa olisi mielellään spa. Tarkoitus oli lähteä vain olemaan yhdessä ja rentoutumaan, emmekä aikoneen tehdä mitään suuria suunnitemia reissun varalle. Mulle tuli heti mieleen, että voitaisiin lähteä jonnekin vuoristoon. Tai, että rannalle ei ainakaan ole tarvetta lähteä, koska päästään sinne muutenkin helposti ja lisäksi näin lomakauden takia kaikki rantakohteet ovat hinnaltaan kalliimpia.

Löysinkin nopeasti kivannäköisen kriteerit täyttävän hotellin Segorbesta (en tosin tiennyt Segorbesta tai sen sijainnista tässä vaiheessa mitään). Varaamani hotelli Hotel Spa Martín el Humano oli nappivalinta ja kaupunkikin osoittautui kivaksi. Sieltä löytyi katseltavaa pienen kaupunkikierroksen verran, katedraali, vanha kaupunkin, akvedukti sekä vanhan laupungin muurit ja tornit. Lisäksi se sijaitsee kahden vuoristoisen luonnonpuiston välissä. Ne ovat Parque Natural de la Serra Calderona ja Parque Natural de la Serra de Espadán. Pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että lähistöltä löytyisi siis vaikka ja mitä luontokohdetta. Jos olisimme tajunneet varata reissuun enemmän aikaa olisimme varmasti kävelleet jonkin reitin luonnossa.

Meillä ei siis todellakaan ollut mitään suunnitelmia reissulle. Edellisenä iltana katsoin kartasta, että voisimmekin ajaa vuorten läpi kulkeva tietä Segorbeen moottoritien sijaan. Rakastan vuoria ja onhan se muutenkin ihan eri ajella mutkikkaita teitä pienten kylien läpi ja ihastella vuoristomaisemia. Yhdessä kylässä pysähdyimmekin ostamaan vähän matkaevästä paikallisesta hornosta, eli leipomosta. Seutu on muuten pyöräilijöiden suosiossa, joten tarkkana saa olla mutkikkailla teillä.

Segorbeen saavuttuamme alkoi olla lounasaika, joten tsekkasimme itsemme hotelliin ja lähdimme kaupungille etsimään lounaspaikkaa. Löysimme ravintolan, jota tuttu oli suositellut. Gastroadictos Ilusión + Diversión oli todella erikoinen paikka boheemilla terassilla ja annoksissa oli jänniä makuyhdistelmiä. Esimerkiksi punajuurigazpachoa jogurttijäätelöllä. Ihan hauska kokemus, mutta en ehkä itse menisi toista kertaa ainakaan ruona takia.

Alkuillasta ajoimme Navajaan katsomaan suosittua vesiputousta, Salto de la novia, eli morsiammen hyppy. Legenda kertoo, että seurustelevan pariskunnan piti selvittää avioliittonsa tulevaisuus kulkemalla joen yli. Jos kaikki meni hyvin, niin avioliitto tulisi onnistumaan, ja jos taas ei, niin avioliitto kannattaisi jättää väliin ja etsiä toinen kumppani. Eräs nuori pariskunta, jotka eivät uskoneet traditioon, halusivat kuitenkin tavan vuoksi ylittää joen. Juuri sinä päivänä Palancia-joki kuohui hurjana. Tyttö päätti ylittää joen ensin, mutta joki vei työtön mukanaan. Poika hyppäsi tytön perään ja koki saman kohtalon kuin kumppaninsa. Tapahtuneen jälkeen seremonia päätettiin lopettaa. Kerrotaan, että putous itkee menehtyneitä morsiammen hunnun muodossa.

Samalla reissulla kävimme katsomassa myös viereisen patoaltaan, joka on suosittua retkeilyaluetta sekä yhden Segorben suosituista nähtävyyksistä Fuente de los 50 caños. Lähde josta vesi valuu 50 eri hanasta. Matkalla näimme myös laaksosta käsin Segorben vanhat muurit sopivasti auringonlaskun aikaan.

Seuraavalle aamulle varasimme ajan hotellin spahan, ja maistuvan aamupalan jälkeen suuntasimmekin sinne rentoutumaan. Spa oli ihana, siellä sai kiertää tunnin ajan eri saunoissa ja porealtaassa. Oli todellakin renoutunut olo sen jälkeen! Vielä kun olisi ollut enemmän aikaa niin olisin varannut hieronnan myös.

Ennen kotiin paluuta ajattelimme käydä vielä katsomassa jonkin läheisen linnan rauniot ja suuntasimme toiselle puolelle  Sierra de Espadán vuorille. Castillo de Almonacir vaikutti olevan sopivan matkan päässä, mutta paikanpäällä huomasimme, että huipulle ei taida päästä autolla ja kiipeäminen 30 asteen helteessä ilman varusteita olisi ollut vähän liian extremeä. Päätimme siis heittää autolla lenkin muutama vuoristokylän kautta takaisin. Ja se todellakin kannatti. Ajoimme Aínin ja Eislidan kylien kautta ja vitsi mitä näkymiä. Sielu todellakin lepäsi ja mahassa kouraisi kun tie kurvasi ihan vuorenhuipulla todella lähellä reunaa.

Palasimme takaisin laaksoon ja kotimatka jatkui taas Sierra Calderonan vuorten yli. Bongasimme lounasravintolan vähän ennen Serran kylää, keskellä ei mitään, ja päätimme syödä siellä paellaa. Aloin itse jo olemaan hieman, kröhöm, hangry, joten ruoka oli todellakin paikallaan. Sitten vielä pikku pyrähdys kotiin, jossa meitä odottivat tyytväiset lapset ja isovanhemmat.

Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme varmasti varanneet kävelyvarusteet mukaan ja menneet jalan luontoon. Alue on täynnä kaikenlaisia lähteitä ja näköalapaikkoja, joista ainakin Montanejosin kuumat lähteet ja Mirador de Garbí Serran lähellä ainakin kiinnostelisivat. Seuraavaa kertaa varten!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *