Chiapas

¡hola!

Viime viikkojen matkustustahti on ollut sen verran nopea, etten ole ehtinyt edes konettani avata. Tässä kuitenkin vähän päivitystä siitä, missäpäin ollaan seikkailtu! Käytän hyväkseni Lotan kuvaustaitoja, sillä järkkärikuvat on otettu hänen kamerallaan.

Oaxacasta jatkoimme viereiseen Chiapaksen osavaltioon ja San Cristobal de las Casas -vuoristokaupunkiin. 13 tunnin yöbussin jälkeen heräsimme viileään aamuun, sillä Puerto Escondidon tukahduttava lämpö oli vaihtunut noin 20 asteiseen, hieman sateiseen keliin ja raikkaaseen vuori-ilmaan. Lämpötilan vaihdos yllätti positiivisesti, sillä yllättäen hengittäminen oli helpompaa ja energiaa riitti aivan eri tavalla!

DSC_0620.JPG

San Cristobal

San Cristobal on kaunis ja värikäs kaupunki, mutta ilmapiiri on hyvin erilainen kuin etelämeksikolaisessa Oaxacassa. Maya-kulttuurin läsnäolo sekä ympäröivä vuoristo antovat kaupungille hieman mystisen tunnelman.

DSC_0590.JPG

Täydellinen sunnuntaibuffet

DSC_0635.JPG

Katukuvia

Kaupungilla kiertelyn lisäksi kävimme myös ratsastusretkellä läheiseen pikkukylään. Muutaman tunnin kierros oli tarkoitettu aloittelijoille, mutta heti ensimmäisellä tiellä luvassa oli ravia ja laukkaa. Entisinä heppatyttöinä olimmekin innoissamme tästä. Reitti kulki kaupungista ylös vuorelle ja sieltä alas maaseudun poikki Chamulan kylään.

GOPR1709.JPG

Länkkärisatula ja puukeppi raippana olivat uusia juttuja

 DSC_0018.JPG Orgaaninen kaakao on ”se juttu” San Cristobalissa ja joka kadunkulmasta löytyi kymmeniä vaihtoehtoja tarjoavia Chocolaterioita. Heppailusta uupuneina suuntasimme testaamaan niistä suosituimman oloisen ja jäimme saman tien koukkuun. Viileä ja välillä sateinenkin ilma ajoi meidät samaiselle kaakaolle vielä pari kertaa myöhemminkin.  

DSC_0634.JPG

Kaupungista teimme päiväretken läheiselle Sumideron kanjonille, jonka parin tunnin venekierros vei meidät kanjonin läpi ja takaisin. Sumidero on Chiapaksessa suosittu nähtävyys, enkä ihmettele syytä! Valtavat seinämät olivat korkeimmat koskaan näkemäni ja täynnä vihreyttä ja pieniä vesiputouksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

DSC_0081.JPG

Kuuluisin näköala Sumideron kanjonilla

Olimme myös onnekkaita ja saimme sadekaudesta huolimatta nähdä vähintään kymmenen vaikuttavan kokoista krokotiilia lepäilemässä rannikolla. Pääsimme veneellämme todella lähelle ja näimme jopa pieniä krokotiilinpoikasia. Lisäksi bongasimme monia eri lintulajeja ja apinoita hyppelehtimässä puiden oksilla.

 

 

DSC_0060.JPG

Pienet poikaset ottavat aurinkoa emonsa vieressä

San Cristobalista jatkoimme edelleen Chiapaksessa sijaitsevaan Palenqueen, joka on kylä kuuden tunnin bussimatkan päässä. Palenquen kylässä ei ole juurikaan mitään nähtävää (jonka totesimme tuskallisella WiFi:n metsästysreissulla), mutta se tarjoaa mahdollisuuden päästä käymään kuuluisilla Maya-raunioilla ja Agua Azul -vesiputouksilla.

DSC_0232.JPG

Rauniot olivat todella suuria ja upean näköisiä, ja niitä oli alueella useita. Päivä oli kuitenkin kuumin kokemamme, ja helle oli jopa aivan naurettavaa! Jaksoimme kierrellä aluetta polttavan auringon alla vain reilun tunnin ja palasimme sen jälkeen viidakkohostellimme uima-altaalle viilentymään.

DSC_0245.JPG

Agua Azul -vesiputouksilla lämpö ei enää haitannut, päinvastoin! Vesiputoukset eivät ole saaneet nimeään turhaan, sillä ne laskivat aivan turkoosinsiniseen veteen. Olimme varautuneet siihen, että alueella sai vain katsoa eikä koskea, mutta yllätykseksemme vartijalta vaikuttava työntekijä sattui tarjoamaan meille kierrosta vesiputousten keskelle.

GOPR1872.JPG

Agua Azul

Vesiputoukset jatkuivat korkealle ja laskivat kirkkaansinisiin altaisiin, josta ne taas laskivat eteenpäin ja sulautuivat suuremmiksi putouksiksi. Kallioilla kiipeily ja vesiputouksista hyppiminen oli niin hauskaa, että vietimme siellä koko päivän.

DSC_0321.JPG

Uusia ja uusia vesiputouksia

DSC_0325.JPG

Liaani keskellä viidakkoa

DSC_0337.JPG

Tunnetut vesiputoukset ylittivät siis odotukset pienen private-retkemme ansiosta ja pääsimme paikkoihin, joihin emme olisi yksin edes uskaltaneet kiivetä. Chiapas osoittautui muutenkin aivan ihanaksi paikaksi ja näytti meille taas erilaista Meksikoa. Seuraavaksi olikin aika suunnata takaisin rannoille Jukatanin niemimaalle. Alkoi kymmenen tunnin bussimatka Tulumiin, joka oli onneksi viimeinen yöbussimme. Sen jälkeen ohjelmassa olisi lisää aurinkoa, rentoutumista ja rantaelämää ennen Eurooppaan paluuta.

GOPR1746.JPG

besos, kata

 

 

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen