27 vuotta, hip hei!

Olen jälleen vanhentunut. Tuntuu oikeastaan ihan kivalta, en ole esimerkiksi jaksanut kriiseillä lähestyvää kolmeakymppiä ja katoavaa nuoruutta, koska se olisi vain typerää.

Heräsin aikaisin aamulla ja kävin tutkimassa naamaani vessan peilistä, en löytänyt finnejä enkä ryppyjäkään. Mahtavaa! Olen siis viimein saavuttanut tilan, jossa en tarvitse clerasilia enkä anti-ageing- voiteitakaan.

Olen syntynyt 11.6 ja minulle on ollut pienenä aivan erityisen tärkeää, että synttärit juhlitaan nimenomaan oikeana päivänä. Mikään muu ei vaan tunnu samalta. Olen tietenkin joutunut joustamaan lapsellisesta periaatteestani  näiden vuosien aikana, mutta silti huomasin kuinka sisäinen lapsi minussa mökötti pitkin päivää. (sillä en juhlinut vielä tänään).

Vaikka varsinaista ikäkriisiä ei tänään koettu. olen silti taipuvainen ahdistumaan omista synttäreistä enemmän kuin iloitsemaan. En esimerkiksi järjestä itselleni oikeastaan koskaan juhlia, en vain kykene. Pelkään aina sitä, että järjestäisin juhlat itselleni ja kukaan ei tulisikaan paikalle. Nyyh.

Minulle mieluisin tapa vanhentua, on ollut karata jonnekin. Edellisinä syntymäpäivinä minut on voinut bongata mm. Helsingistä ja Tallinnasta. (Varmasti olisin lähtenyt pidemmällekin, jos vain budjetti olisi antanut myöten). Tänä vuonna suuntaan Ruovedelle ystäväni mökille, joka on ehkä yksi ihanimpia paikkoja, mitä tiedän.

Tänä vuonna kiusaan itseäni ja noudatan melko tiukkaa ruokavaliota, mikä tarkoittaa sitä etten juurikaan herkuttele. Mökillä aion kuitenkin nauttia lasin valkkaria ja toisenkin.

Ostin itselleni pienen synttärilahjan, mutta paras lahja tulee vasta kolmen viikon päästä kotiin. Puolisoni kotiutuu Libanonista ja elämässä on taas kaikki  kohdallaan. Kevät on kieltämättä sujunut yllättävänkin hyvin, enkä ole kertaakaan vollottanut ikävääni. Hemmetti, en ole tainnut edes valittaa kertaakaan. Mutta ihan rehellisesti sanoen, nämä kuukaudet ovat olleet toisinaan aika ankeita, ja välillä olen kokenut aika raskaaksi sen, että olen ollut yksin tyttömme kanssa. Kyllä sitä kultaa osaa taas arvostaa, kun sen joskus saa kotiin.

Kaiken kaikkiaan on kiva olla 27-vuotias. Tunnen itseni hyvällä tavalla aikuiseksi, mutten vanhaksi. Elämässä on tällä hetkellä asiat aika mukavasti ja mulla on aika selkeät sävelet myös tulevaisuuden suhteen, ja se tuntuu kivalta.            -mia