Kuolaa ja räkää

Jos joku ei sitä vielä huomannut, nyt on elokuu. Kesä kääntyy syksyksi ja koittaa arki.

Tykkään alkusyksystä ja koen edelleen sellaista lapsellista innostusta koulun alusta. Olen hommannut monen vuoden jälkeen penaalin ja repun. Olen myös ladannut jodelin, että tiedän mistä tämän päivän nuoret puhuu, sekä häirinnyt kouluni opintosihteeriä pari kertaa (turhaan). Aika hyvä saldo, olen siis todella valmis vetämään homman piippuun ekoilla viikoilla ja valittamaan loppu vuoden kuinka rankkaa koulu on.

Tosissaan jos puhutaan, niin jännitän syksyssä ehkä eniten koronan vaikutusta. Toivon todella, että meidän huushollissa pysytään terveenä. Olen ahtanut syksylle niin paljon hommaa, että poissaoloon ei  ole varaa. Yksivuotias tuo hommaan oman lisänsä, nuhaista lasta ei vaan voi lykätä päiväkotiin. Eikä sitä kyllä kestä hoitaa kotonakaan. 

Juuri tällä viikolla kävi niin ihanasti että meidän talouteen iski miesflunssa, joka ajoi miehen peiton alle. Samalla siunauksella Metkuli alkoi kuumeilla sekä valua kuolaa ja räkää joka paikkaan, (mutta enimmäkseen minun päälleni).

Käsitin viime yönä kuinka helpolla olen päässyt viimeiset 13 kk. Mette ei ole vielä kertaakaan ollut kipeänä. Siksi eilinen tuntui melko toivottomalta. Mette ei nukkunut koko yönä, vaan huusi keuhkojensa täydeltä. Noin puoli kuuden aikaan luulen meidän kaikkien vihdoin sammuneen pariksi tunniksi. Tätä kirjoittaessa oloni onkin jännän krapulainen ja mieleni tekee pitsaa.

Tällä hetkellä ei haittaa hoitaa kipeää ja kuolaista taaperoa. Oikeastaan se on näin päivällä ihan suloinen raasu, kun se haluaa vaan kiivetä syliin ja halia.Öisin taas tekee mieli itsekin itkeä ja huutaa.

Tässä siis kauhulla mietin mitä mahtaakaan syksy tuoda tullessaan. Mihin kaikkeen yksivuotias voi sairastua ja voiko vanhempi selvitä siitä jotenkin järjissään. Olen myös koittanut selvittää kuinka kauan voi kulkea täysillä, jos ei ikinä nuku kunnolla. Se jäänee nähtäväksi. – mia