Ensimmäiset päivät
Kauan odottamani koulun ja päiväkodin alku on nyt koettu, enkä voisi olla tyytyväisempi alkavaan syksyyn. Mette on jäänyt päiväkodille rauhallisin mielin ja ottanut henkilökunnan heti omakseen. Minä olen jatkanut päiväkodilta matkaa koululleni ja nauttinut joka hetkestä. On ihanaa kun saan olla taas muutakin kuin äiti. Koen olevani nyt paljon valmiimpi alkaviin amk-opintoihini kuin seitsemän(?!) vuotta sitten yliopistolla. Tilanne on monellakin tapaa erilainen. Tuntuu että tällä kertaa ymmärrän paremmin, mitä opinnot vaativat ja osaan laittaa koulun bilettämisen edelle. Olen opintoryhmäni vanhin (sen siitä saa kun menee 27v opiskelemaan), mutta en anna sen häiritä. Päätin kaikesta huolimatta pitää avoimen mielen ja koittaa parhaani mukaan päästä tutustumaan junnuihin muihin.
Tiedän kokemuksesta, että opintojen alku on melkoisen helppoa ja löysää. Kunnes yllättäen huomaat olevasi korvia myöten koulutöissä. Siksi olen ottanut heti alkuun sellaisen asenteen, että teen kaiken HETI. Pieninkin mahdollinen koulutyö ja palautus hoituu saman päivän aikana. Isommat työt pyrin tekemään viikon sisällä tehtävänannosta. Kyttään moodlea kuin hullu. Käyn tarkistamassa kurssialustoja päivittäin ja kirjoitan kaikki palautukset kalenteriin. Koitan kaikin keinoin välttää tekemästä samoja virheitä kuin aikanaan yliopistollla, kun jätin opintoni surutta roikkumaan.
Amk:n luokkamuotoinen opetus sopii mulle hyvin. On helpotus kun lukkarit on valmiiksi laadittu ja opintojen ajantasainen edistyminen sitä kautta taattu. Syksyn opintoni koostuvat oppiyrityksen pyörittämisestä, liiketalouden perusopinnoista (markkinointi,viestintä,talous , juridiikka) sekä pakollisista enkun ja ruotsin kieliopinnoista. Toistaiseksi olen kokenut olevani täysin oikeassa paikassa (valtava helpotus). Yliopistolla olin aivan hukassa, enkä erityisemmin pitänytkään kasvatustieteistä, joten olisihan se ollut aika musertavaa huomata jälleen, ettei tämäkään nappaa.
Olen uteliaana seurannut iltaisin somesta opiskelijabileitä ja hymyillyt aamulla myötätunnosta darraisille opiskelijatovereilleni. Se on oikeastaan se puoli opiskelusta jota minulla ei ole ikävä. Muistan hyvin, miten rankkoja ne vuodet olivat, kun juoksin kodin-koulun-työn ja baarin väliä yhtenään. Siitäkin häviää lopulta hohto.
Olen siis skipannut kaikki opiskelijabailut. Miinuspuoli on siinä etten ole päässyt yhtä hyvin tutustumaan porukkaan, mutta olen ihan luottavainen, että tässä ehtii tulla tutuiksi vielä muutenkin. -Mia
