Kevät yhdessä postauksessa

Olen viimeksi päivittänyt blogiani helmikuussa ja rehellisesti sanottuna, tuntuu kuin tässä välissä ei olisi tapahtunut yhtään mitään. Olen  vähän jumittanut sellaisella stand-by asetuksella viimeiset 10 viikkoa. Päivät tuntuvat sekoittuvan toisiinsa ja viikot vaihtuvat ihan huomaamatta.

Korona-tilanteen pitkittyminen on osaltani johtanut aivan ennen näkemättömään passivoitumiseen. Olen istunut niin kauan kotona, etten enää edes osaa olla ihmisten ilmoilla. Kaapissani on pelkkiä mustia legginsejä ja virttyneitä t-paitoja, lakkasin meikkaamasta  jo äitiyslomalla, ja luulen että minun olisi vain parempi tyhjentää meikkipussini sisältö lähimpään roskikseen. En toisaalta näe mitään syytä pysäyttää tätä alamäkeä, ennen kuin saan taas mahdollisuuden poistua kotoa muuallekin kuin lähimpään saleen. Kesäkin menee todennäköisesti omalla parvekkeella läppärin kanssa, sillä päätin nostaa kesällä opintotuksea ja suorittaa muutaman kurssin, sen sijaan että menisin  töihin. Mette täyttää kesällä kaksi vuotta ja on jo niin iso, että mm. leikkipuistot ja kotieläintarhat ovat varmasti enemmän kuin mieluisia kohteita. Päätös yhteisestä kesälomasta tuntui tässä tilanteessa luontevalta. Tulen todennäköisesti suorittamaan vuoden päästä työharjoittelua ja kahden vuoden päästä olen jo niin lähellä valmistumista, että oman alan työpaikan löytäminen on ykkös prioriteetti. On myös hyvin todennäköistä ettei minulla tule olemaan palkallista kesälomaa moneen vuoteen.

  Kotoilu alkaa vähän hajottaa

Oma levottomuuteni on kotona purkautunut vimmaisena huonekalujen siirtelynä. Noin kahden viikon välein tartun imuriin ja siirrän sohvaa, enkä lopeta ennen kuin kaikki muutkin huonekalut on löytäneet uudet paikkansa. (tämä ei ole vitsi). Tätä ei todellakaan tapahtuisi näin usein, ellen istuisi meidän olohuoneessa 10 tuntia päivässä joka ikinen päivä. Tässä on lopultakin vain kyse selviytymisestä. Mikelle pisteet siitä, ettei se edes yritä estää mua toteuttamasta itseäni.

Koulu alkaa olla lopuillaan, menossa on viimeiset viikot tentteineen ja palautuksineen. Tällä viikolla on vappu, jota en aio juhlia mitenkään erityisesti. Virtuaali-ryyppääminen ei oikein lämmitä, enkä edes muista mihin olen jemmannut haalarini. Tässä vähän suunnittelen omien munkkien paistoa silläkin uhalla että poltan koko mökin. Mette on myös hinkunut Pipsa-possun muotoista foliopalloa. Ehkäpä siinä on tarpeeksi vappuhulinaa tälle vuodelle.

Hiustenkasvatusta ja kirjoneuleita

Olen edelleen aika projektiluontoinen ihminen, aina pitää olla aloittamassa jotain uutta. Projektin laadulla ei sen sijaan ole niin merkitystä. Olen nyt puolivuotta jatkanut hiustenkasvatusta ja pyrkinyt vapautumaan vaalennuksista. Tyvi on jo useamman sentin mittainen ja vaaleampi latva näyttää välillä ihan asialliselta ja välillä ihan kulahtaneelta. Olen siis leikannut latvoja ihan reilusti ja käynyt jopa kampaajalla hakemassa hiuksiin kunnon kerrostuksen. Kyllä nyt kelpaa taas kaivata pitkää tukkaa.

Muita projekteja/huvituksia on ollut neulominen. Siitä asti kun opintoni siirtyivät kokonaan etätöiksi, olen lohduttanut itseäni kirjoneuleilla, sukilla ja lapasilla. Otteeni on ollut sen verran tiukka, että oikean käden ranne on vähän rikki ja tahtini on hidastunut. Olen siis päätynyt etsimään uutta projektia, ja tällä kertaa olen varma, että aloitan juoksun.  Minun on pitänyt monet kerrat ennenkin alkaa noudattaa jotain kohtuullista juoksuohjelmaa, mutta homma on aina tyssännyt alkuunsa. Nyt luulen olevani valmis uuteen yritykseen. Hommasin jopa uudet lenkkarit ja kaivoin vanhoja juoksutakkeja esille.

Tästä postauksesta tuli just sellainen sekava sillisalaatti,  joka ei ole ehkä lainkaan lukijaystävällinen, mutta tulipahan tehtyä. Mulla ei just nyt ole mielessä mitään erityisä postausaiheita, joten jos joku tämän vielä lukee ja haluaa mulle ehdottaa aiheita, niin antaa tulla vaan!

-Mia