Melkein mahdoton painonhallinta

Tällaiselle entiselle syömishäiriöiselle  painonhallinta on vähän haastava konsepti. Joskus  painoa on tullut hallittua vähän turhankin hyvin. Kilojen kyttäämiseen ja kaloreiden väittelyyn voi jäädä koukkuun ihan yhtä hyvin kuin suklaaseen ja herkutteluunkin. Juuri näistä syistä yritän nykyään suhtautua syömiseen niin neutraalisti kuin vain suinkin pystyn. Tämä tarkoittaa,etten esimerkiksi kiellä itseltäni mitään. En enää jaa ruokia hyviin ja huonoihin.En kyttää pakkausselosteita, enkä laske kaloreita. En ole myöskään käynyt puntarilla muutamaan kuukauteen.

Vastoin kaikkia vanhoja pelkojani, tämä ei ole johtanut hillittömään lihomiseen, eikä toisaalta laihtumiseenkaan.  Olin nuorena aivan varma, että mikäli syömisiään ei kontrolloi, se johtaa merkittävään ylipainoon.

Tätä rentoa asennetta olen noudattanut nyt noin 3kk ja vaikutus on ollut enimmäkseen positiivinen. Herkuttelen kun mieli tekee, syön omenan lisäksi banaaneja (ne olivat joskus kiellettyjä). Laitan ruokaan ketsuppia, enkä mieti paljonko ruokalusikallisessa on sokeria. Välillä tulee silti sellainen olo, että kaikki vaatteet näyttävät huonolta. Kiristää, puristaa, ahdistaa, ketuttaa. Naamakin näyttää jotenkin lihavalta. Silloin laitan lenkkarit jalkaan, napit korviin ja painelen ulos lenkille. Fiilikseni on aina parempi. Lenkin jälkeen syön hyvin,enkä yritä kitkutella ilman ruokaa.

En yritä tässä kertoa kenellekään, että laihduttaminen on väärin. Yritän oikeastaan jäsentää oman kokemukseni kautta, että vuosikausien laihduttaminen jättää jälkensä suhtautumisessa ruokaan ja syömiseen.

Kaikenlaisten dieettien läpikäyminen vaikuttaa paljon omaan ajatusmaailmaan. Olen joutunut käymään läpi pitkän tien, että pääsin eroon syyllisyydestä ja morkkiksesta, joita esimerkiksi herkut tai ”liian iso annos” aiheuttivat.

Kuinka siis entinen syömishäiriöinen ja ikilaihduttaja voi hallita painoa?

Syömällä. Ihan kaikkein tärkeintä on syödä, kun on nälkä. Myöskin säännöllisyys on sellainen avaintekijä, jonka poimin dieeteistäni. Aamupala-lounas-päivällinen-iltapala ja välipala. Tällöin minimoi nälän ja tulee syöneeksi järkevästi.

Kotiruoka ei lihota. Makaronilaatikko ketsupilla ei tarkoita ”ohi syömistä”. Syön itsetehtyä kotiruokaa lähes päivittäin, laatikot, keitot,peruna ja pasta ovat kaikki sallittuja. En usko minkään ruuan välttelyyn tai demonisointiin. (Esim. Viljat, maitotuotteet) ellei sitten ole allerginen.

Voisi luulla että sallimalla kaiken, alkaisi myös tehdä mieli kaikenlaista rasvaista ja sokerista. Mutta olen itse huomannut, että asia on päinvastoin. En himoitse jatkuvasti tuplajuustoa, enkä karkkia. Kaupassa voin hyvillä mielin ottaa naposteluporkkanoita dipin kanssa. Lihapullat ja muusi on ihan yhtä suurta herkkua, kuin pakastepitsakin.

Ruualla on suuri merkitys painonhallinnassa.Mutta liikunnallakin on suuri vaikutus hyvinvointiin. Kaikenlainen liikunta tuo hyvää mieltä ja auttaa jaksamaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että liikkuminen auttaa myös syömään paremmin. En ole harrastanut vauvan jälkeen kovaa liikuntaa vielä lainkaan, sen aika tulee sitten kun hyvältä tuntuu. Vaunulenkit  vauvan kanssa ja iltakävelyt yksikseen riittävät toistaiseksi ihan hyvin. En muuten myöskään laske enää liikuntasuoritukseni kuluttamia kaloreita, enkä arvota liikuntaa sen perusteella. Sekin on ihan olennainen muutos omalla kohdallani.

Painonhallinta on muuten mielestäni todella kehno termi, siitä tulee vähän sellainen mielikuva, että painoa tulisi hallita aina ja kaikissa tilanteissa. On aika harvinaista, että ihminen (aikuinen) pysyy samassa painossa läpi elämänsä. Myöskin hyvinvoinnin sitominen tiettyy n kilomäärään on mielestäni absurdia. Vaaka on ihan hyvä väline, mutta sen lukema saa liian helposti kokemaan huonommuutta ja häpeää.

On toki hyvä pyrkiä balanssiin, en usko että kukaan mielellään lihoo holtittomasti ja laihduttaa. Tällainen jojoilu on tutkitusti terveydelle haitallista. En oikeastaan ymmärrä itsekään, miksi olen suurimman osan elämästäni vetänyt joko todella tiukkaa ja äärimmäisen kontrolloitua dieettiä tai syönyt ihan mitä sattuu, milloin sattuu. Olen myös aiemmin kirjoittanut postaukset Jos nyt vähän laihtuisi ja Hyvä olo omassa kropassa, joissa pohdin omaa suhdetta kehooni ja hyvinvointiin. Jätä ihmeessä kommenttia, mikäli tämä herätti sinussa jotain ajatuksia tai kysymyksiä. Muutoin toivotan sinulle mukavaa illan jatkoa.

-mia