Opintoni pähkinänkuoressa

Kuten varmasti täällä blogin puolella on jo käynyt ilmi, opiskelen tällä hetkellä liiketaloutta amkissa. Päädyin tähän pisteeseen monen mutkan kautta, mutta hetkeäkään en ole vielä katunut valintaani. Aika tarkalleen 2 vuotta sitten olin elämäni käännekohdasssa, minusta oli tulossa äiti ja olin pakottanut itseni oikeasti miettimään, mitä haluan elämältäni. Olin jo jonkin aikaa tiennyt etten voisi jatkaa enää vanhassa duunissani, enkä myöskään halunnut enää valmistua opettajaksikaan. Kevään haut olivat juuri sopivasti käynnissä ja päätin kirjautua katsomaan vaihtoehtoja. Ei mennyt kauaakaan kun laitoin hakemukseni Tamkiin. Seuraavien viikkojen aikana tein viimeiset työvuoroni ja jännitin kutsua pääsykokeeseen. Kutsua ei koskaan tullut, sen sijaan sain jo toukokuussa tiedon, että olin päässyt suoraan todistusvalinnalla sisään. Olin ihan älyttömän iloinen ja yllättynyt, että pienen porsaanreiän takia pääsin vielä ensikertalaiskiintiössä.Paikan vastaanottaminen tuntui vähän ristiriitaiselta, sillä se merkitsi samalla hyvästejä yliopistolle. Olin roikkunut siellä kuitenkin kynsin hampain viimeiset 6 vuotta. Nyt olen vain todella iloinen että lähdin.

                       Mitä kaikkea opintoni ovat tähän asti pitäneet sisällään?

Tampereella ensimmäisen vuoden opinnot pitävät sisällään oman oppiyrityksen perustamisen,pyörittämisen ja toiminnan lopettamisen. Oppiyritystä pyöritetään yhdessä oman firmatiimin kanssa, ja heistä tuleekin aikalailla ne läheisimmät koulukaverit. Ryhmätöitä on niin paljon että yksilösuoritukset alkavat tuntua melkein poikkeukselta. Ryhmätöissä on kieltämättä hyvät ja huonotkin puolensa.  Mielestäni ryhmätyötaidot ovat kuitenkin niin tärkeitä, että ymmärrän hyvin miksi tähän on päädytty. Firmatoiminnan lisäksi opiskellaan hyvät perustiedot mm. taloushallinnasta, projektijohtamisesta, juridiikasta,myynnistä ja markkinoinnista. Työelämälähtöisyys on läsnä kaiken aikaa, on hyvin selkeää mistä se ammatti sinne korkeakoulun eteen tulee. Ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan myös pakollisista kieliopinnoista englanti ja ruotsi sekä opetellaan esiintymistaitoja. Läpi opintojen osallistutaan myös ammatilliseen valmennukseen jolla pyritään ohjaamaan omaan henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen .

Aivan viime viikkoina meille on myös esitelty eri suuntautumisvaihtoehdot. Liiketalouden opinnot ovat kaikilla yhteiset  ensimmäiset 1.5 vuotta, jonka jälkeen jatketaan oman suuntautumisen mukaisia opintoja. Tamkissa näitä vaihtoehtoja on neljä (Hr, juridiikka,talous ja myynti&markkinointi). Itse pallottelen vielä näiden välillä, enkä ole ihan täysin varma mihin lopulta päädyn.Opintoihin kuuluu myös kolmannen valinnaisen kielen kurssit ja itse olen päättänyt opiskella saksan alkeet. Tokan vuoden päätteeksi on luvassa pitkä työharjoittelu, joka on useimmiten palkallinen.

                                                         Amk ja Yliopisto

Olen huomannut että toistaiseksi tällainen käytännöllinen ja työelämälähtöinen opiskelu on ollut mulle paljon palkitsevampaa, kuin yliopistolla tieteellinen ja teoreettinen. Nämä on tietysti ihan täysin makuasioita, ja jollekin toiselle voi hyvin sopia yliopiston meininki. Yksi ihan konkreettinen ero muuten,minkä huomasin tässä syksyn aikana, oli se että yliopistolla luettiin huomattavasti enemmän ihan oikeita kirjoja. Amkissakin on jonkin verran kurssikirjallisuutta, mutta lähinnä tukimateriaalina muiden joukossa. Yliopistolla oli ihan tavallista opiskella useampi kirja yhtä erillistä kirjatenttiä varten. Opettajissakin on aika merkittävä ero, sillä yliopistolla lehtorit olivat tavallisesti joitain oman alansa tutkijoita ja luennoitsijoita. Amkissa meidän opettajat on enimmäkseen maisteritaustaisia uraohjuksia, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet alan opettajiksi

Jatko-opinnot ja niihin hakeutuminen eroavat melkoisesti, yliopistolla maisterivaihe tulee automaattisesti kandin jälkeen, mutta amkissa tähdätään työelämään. Ylempi korkeakoulututkinto on kuitenkin mahdollinen myös tradenomille, joko maisterina tai yamk-tutkintona. Näistä meille ollaan itseasiassa järjestämässä erillistä infoa vielä tämän kevään aikana. Tiedän kuitenkin sen verran, että esimerkiksi maisterihaussa tradenomien kiintiö on aika pieni. Opintojen sisällöllä (suuntautumisella) opintomenestyksellä, sekä opparin arvosanalla  on tietenkin suuri merkitys siihen, irtoaako paikka maisteriopintoihin. Yamkiin edellytetään tutkinnon lisäksi alan työkokemusta useamman vuoden verran. Mutta tosiaan, omat tietoni ovat näistä vielä aika suppeat ja olen vähän viisaampi sitten koulun infon jälkeen.

Olen lähtökohtaisesti kiinnostunut jatkamaan opintojani vielä valmistumisen jälkeen mutta työelämäkin kieltämättä houkuttaa (olenhan 30 vuotias kun saan paperit). Tarkoitukseni on koittaa selviytyä kursseista hyvällä keskiarvolla, niin ainakin voin teoriassa vielä haaveilla jatkosta.

Pitäkää muuten mielessä, että mun yliopistoajoista on vierähtänyt jo jokunen vuosi, eli tämä mun muistelu ei tosiaan ole ihan kaikiltaosin ajankohtaista.

-Mia

ps. jos tulee mieleen kysyttävää, korjattavaa jne. jätä ihmeessä kommenttia 🙂

Työ ja raha Oma elämä Opiskelu

Luonnonkaunis minä

 

Mä olen tässä viime aikoina tehnyt paljon perusteellista pohdintaa liittyen kauneuteen ja ulkonäköön. Mä en ole juurikaan tottunut ajatelemaan itseni kauniina. En  erityisen rumanakaan, mutta mä oon todella todella nuoresta tytöstä asti oppinut näkemään itseni sellaisena seiskana ja ehostettunakin kasina. Mä luulin pitkään olevani jotenkin yksin tällaisen ajatuksen kanssa, mutta mitä vanhemmaksi tässä tullaan, niin sitä enemmän olen huomannut miten monella muullakin on vaikeaa nähdä itseään kauniina. Oma naama on toki se jota tulee tarkasteltua selkeästi tarkemmin ja kriittisemmin kuin kenenkään muun, eikä sekään auta että vertailukohteita löytyy about kaikkialta.

Mä väitän, että epärealistinen kauneusihanne on mitä mahtavin ikiliikkuja, joka synnyttää loputtomasti uusia tarpeita korjata omaa ulkonäköä tiettyyn suuntaan. Se rahanmäärä jonka keskiverto nainen käyttää elämänsä aikana kosmetiikkaan, kauneuteen, ulkonäköön,vaatteisiin, kroppaan jne. on aivan varmasti tähtitieteellinen. Ja juuri siksi olen todella onnellinen että luonnollisuus on noussut trendinä muiden kauneustrendien rinnalle.

                           Mitä luonnollisuus minulle merkitsee?

Voisin aloittaa tämän tiivistämällä mitä se ei minulle merkitse. En ajattele että luonnollisuus tarkoittaisi automaattisesti meikittömyyttä. En ajattele että luonnollisen kaunis ihminen ei saisi ajatella ulkonäköä tai olla kiinnostunut trendeistä. Summa summarum, en ajattele että luonnollisuus automaattisesti tarkoittaa jotain metsän mörökölliä. Mun mielestä on todella ok olla kiinnostunut trendeistä ja kaikesta kauneuteen liittyvästä. Mun näkökulmasta ongelmana on kaikenlainen epärealistisuuden tavoittelu. Mua suututtaa muunmuassa nähdä rankasti muokattuja kuvia esim. Khloe Kardashianin tapaan (kaunis nainen, mutta mitä hemmettiä?!) Mua suututttaa ja surettaa ajatella miten helposti sellainen käsitys ”tavallisesta”, ”normaalista” ja kauneudesta ylipäätään voi vinoutua ihan täysin. Kivikovat C-kirjaimen muotoiset pakarat eivät tee kenestäkään hyvännäköistä, lättäpylly (täältä löytyy) on ihan yhtä hyvä kuin isokin. Pyykkilautavatsakin vaatii aika paljon eikä lopulta anna paljoa takaisin.

                                     Mitä jos,

Mitä jos ihan todella opettelisi arvostamaan juuri sitä, mitä itsellä on. Jos katsoisi peiliin ja näkisi kaiken sen kivan, uniikin ja persoonallisen mitä itsellä on ja oppisi tuomaan sitä entistä paremmin esiin?  Näin minä tulkitsen luonnollisuuden. Olen viime vuosina vähentänyt hyvin paljon meikin määrää, en enää koe tarvetta peittää kaikkia virheitäni. Päätin itseasiassa luopua hiusten vaalentamisesta aivan hiljattain. Olen värjännyt hiuksiani viimeiset 15 vuotta, on aika ottaa selvää mun todellisesta väristä. Olen myös  tietoisesti pyrkinyt vähentämään itseni vertailua muihin ja työstänyt tosissani kaikkea mitä olen elämäni aikana oppinut ajattelemaan kauneudesta.

Omalla kohdallani käänteen tekevä motiivi on ollut pieni tyttäreni. Mette on mun silmissä maailman kaunein ja ihanin, sitä ei muuta mikään. Yksi isoimpia pelkoja oman tyttären kasvattamisessa liittyykin nimenomaan siihen, että näkeekö hän itsensä aikanaan kauniina ja arvokkaana. Äitinä ja naisen mallina haluan tehdä kaikkeni ettei oma lapsoseni näkisi itseään vähemmän kauniina, kuten minä näin itseni lapsena ja nuorena. Mun suurin toive onkin kasvattaa Metestä ihana,  elämänmyönteinen, viisas, empaattinen nainen joka tuntee oman arvonsa ja osaa myös kohdella muita ihmisiä hyvin. Ja siinäpä riittääkiin tavoitetta mulle. Tätä postausta varten nappasin itsestäni kuvan  neutraalilla ilmeellä, kevyesti meikattuna ja luonnonvalossa, ilman yhtään filtteriä . Tuli muuten todella kaunis kuva.  – Mia

 

ps. Olisi ihana kuulla mitä mieltä juuri sinä olet tästä kaikesta, jätä ihmeessä kommenttia!

 

Kauneus Meikki Syvällistä Trendit