Ensimmäisen viikon kuulumisia Raumalla

Viikko Raumalla on hujahtanut tanssin ja taiteen parissa. Olemme nauttineet kaupungin tarjoamasta taiteesta niin paikallisten kertomien tarinoiden, kuin oman tutkiskelun kautta. Ja tutustuneet elämään Raumalla niin pyörän selässä, tanssien kaduilla kuin pystykaffepöydässä torin menoa seuraten.

Olemme pohtineet kaupungin patsaita aikaansa sidottuina teoksina tutkien niitä  myös erilaisista näkökulmista: Elävinä ajastaan irrotettuina teoksina, liikelaatuina, reliikkeinä menneestä ajasta, viesteinä ja ehdotuksina erilaisille leikeille irrallaan historiasta ja sovituista merkityksistä. Mietimme myös mitä  patsaat haluaisivat kertoa meille muuttuneesta maailmasta ja nykyajasta.

Kaupunki kiehtoo ja siihen haluaa tutustua tarkemmin.

Osallistuimmekin sekä vanhan Rauman kävelykierrokselle että  kummituskierrokselle, jonka aikana kuulimme asuvamme kaupungin riivatuimmalla kadulla. Talossa, jossa asustaa kummitus jos toinenkin. Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tulipaloista, asenne muutoksista sekä ihmiskohtaloista, joita kaupunki kätkee sisäänsä.

Ehdimme pysähtyä myös kuvaamaan materiaalia tulevaa varten. Tehokasta, saattaisi tähän joku tuumata.

Välillä pidimme kyllä myös taukoa ja päädyimme istumaan kuvankauniin kanavan rantaan Rauman teatterin ravintolaan. Söimme Lapskoussia (sekä perinteistä lihaa sisältävää että nykyaikaista lihatonta versiota) tuota Raumalaista perinneruokaa, joka maittoi niin hyvin vegaanille kuin sekasyöjälle, että täytyi hetki sulatella ennen seuraavia tanssikuvioita.

10.7 sunnuntaina juhlittiin Suomen kuvataiteen päivää, joka tarjosi kaupunkilaisille ja turisteille mahdollisuuksia tutustua paikallisten taiteilijoiden työhön ja teoksiin avoimien työhuoneiden kautta. Myös kaupungin museokohteet olivat maksuttomia kävijöille koko päivän ajan.

Mekin esiinnyimme Helene Schjerfbeckin syntymäpäivän kunniaksi  Rauman taidemuseolla ja Sepän talolla. Esitykset olivat linkittyneenä toisiinsa mutta molemmat toimivat itsenäisinä teoksina. Taidemuseolla esiinnyimme museon pihassa upeiden vanhojen vaahteroiden keskellä hyödyntäen ymäpäristöä eri tavoin. Koska Mulberry Mori- teoksemme vielä kehittyy ja hakee muotoaan oli tämä eräänlainen ensimmäinen verso tulevasta. Taidemuseon teoksessa olimme ottaneet  vaikutteita tämän hetken näyttelystä” Imagine! Mitä jos! ”, jonka olivat kuratoineet Teemu Mäki ja Heta Kaisto.Katsoimme näyttelyn teoksia kuitenkin omasta näkökulmastamme eli  katkeruuden praktiikkan kautta.

Sepän talon esitys oli tunnelmaltaan synkempi ja  sisälsi selkeämmin  Mulberry Moriin tulevaa visuaalisuutta. Tila oli  kuin tehty meille ja katosta hilseilevä maali ja yleinen tunnelma vanhan talon tuoksuineen  täydensi kokonaisuutta. Jo ensimmäisellä vierailulla ihastuimme tähän huoneeseen ja saimmekin sen iloksemme käyttöömme kolmeksi päiväksi.

Rakensimme tilaa öisin ja se toimikin installaationa ennen esitystä. Ja esityksen jälkeen muuttuneena erilaisena teoksena. Ennen purkua ehdimme ottamaan valokuvia ja vierailipa paikalla myös Raumarsin kuvaaja Jari Sorjonen. Haluamme kiittää kaikkia paikalle tulleita katsojia sekä työskentelyämme sosiaalisesta mediasta seuraavia.

Seuraavat viikot yhteistyömme taidemuseon sekä Rauman kaupungin kanssa jatkuu. Jalkaudumme kaupunkiin tutkimaan julkisia taideteoksia ja patsaita, luoden Mulberry morin (katkeruuden) tarinaa, seittiä, sekä ajan kulun kerrostumia tunnettujen patsaiden ympärille.

Meidät voi pongata  patsaiden läheisyydestä avoimista  harjoituksista, paikkasidonnaisista pop- up esityksistä sekä itse pitsiviikolta 27.7. Tulevista esityksistämme tiedotamme sosiaalisessa mediassa, RaumArsin sekä Miasmafogin Instagaramissa, sekä täällä blogissamme Miasma Fog.

-Miasma Fog, eli  Anne ja Vilma