Olin aikeissa kirjoittaa tästä aiheesta jo joulukuun aikana, kun pääsykokeet olisivat vielä olleet tuoreessa muistissa, but then life happened ja tässä sitä ollaan; pari kuukautta myöhässä kaikesta! Sen lisäksi kirjoitin jo kertaalleen luonnoksen, jonka onnistuin kuitenkin hukkaamaan bittiavaruuteen ja nyt yritän saada kasattua ajatukseni uudelleen, uutta tekstiä varten. Muistikuvani valintakokeesta alkavat olla jo aika hatarat, joten tekstiä seuraa nyt aika mututuntumalta. Jos ilmenee epäkohtia tai jotain jää epäselväksi, kysykää ja kommentoikaa rohkeasti!

Kätilötyön valintakokeet olivat meillä kaksipäiväiset. Ensimmäisenä päivänä oli aineistokoe ja matematiikan osio, toisena ryhmähaastattelu. Olen ymmärtänyt, että toisinaan kirjalliseen osuuteen saattaa kuulua myös englanninkielen osio, mutta meillä tätä ei ollut. Näistä eniten jännitin matematiikan osuutta, tosin turhaan, kuten tulette myöhemmin huomaamaan.

Suoritin valintakokeen Helsingin Metropolian Tukholmankadun kampuksella. Kokeeseen oli kutsuttu kolminkertainen määrä osallistujia suhteessa lopullisiin sisään päässeisiin. Todennäköisyyslaskentaa harrastava saattaisi sanoa, ettei mitkään parhaat todennäköisyydet tulla valituksi, mutta on sitä ennenkin huonompiakin todennäköisyyksiä voitettu!

Koe alkoi noin klo. 9-10 aikaan. Se järjestettiin koulun auditoriossa, jonne kukin kokeeseen osallistuja kutsuttiin nimeltä. Ensimmäinen osa koetta oli aineistoon tutustuminen. Kullekin osallistujalle jaettiin aineisto, johon oli tunti aikaa tutustua. Tuona aikana sai myös kirjoittaa muistiinpanoja aineistosta yhden A4-paperin verran. Sitten aineisto kerättiin pois ja tilalle jaettiin vastauslomakkeet, matematiikan osioineen, joihin oli aikaa vastata 50 minuuttia. Tästä päästäänkin parhaaseen osaan, nimittäin jaettu aineisto oli ollut väärä! En juurikaan kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota, oletin lähinnä, että tällä tempulla järjestäjät testaavat stressinsietokykyämme ja aloin täyttää vastauslomaketta omassa tahdissani. Aineiston aihe koski muistaakseni DNA-polymeraasia, siinä missä vastauslomakkeen kysymykset liittyivät solubiologiaan. Kumpikaan edellä mainituista ei ole minulle vieras aihe, vietinhän viime vuoden lääketieteen valmennuskurssilla opiskelemassa ko. asioita aina kyllästymiseen asti. Tässä linkki artikkeliin väärästä aineistosta: https://yle.fi/uutiset/3-9920766

Aineisto-osion tehtyäni siirryin matematiikan osioon, joka oli suoraan sanottuna ja yhtään kaunistelematta naurettavan helppo. Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin aineeni, päinvastoin. Lukion matematiikanopettajani kuvailisi minua suorastaan surkeaksi, mutta kätilöksi pääseminen tuskin tulee kellään riippumaan matematiikasta. Voi toki olla, että matematiikka tuntui erityisen helpolta valmennuskurssin ansiosta, siellä oli kuitenkin tullut koko viime vuosi selätettyä toinen toistaan vaikeampia fysiikan ja kemian laskuja, mutta uskallan silti väittää matematiikan osiota helpoksi. Tästä konkreettisena todisteena seuraava: Kun olin saanut kaikki vastaukset valmiiksi, minulle jäi seitsemän minuuttia ylimääräistä aikaa tarkistaa vastauksiani. Muistan, miten istuin hiljaisessa auditoriossa katsellen ympärilleni toisten vielä kirjoittaessa ja miettien, ettei tämä voinut olla näin helppoa. Haluanko edes alalle, jolle sisäänpääsy käy näin helposti? Toki tämän jälkeen ehdin vielä monena päivänä maalailla piruja seinille ja miettiä miten minun on täytynyt ymmärtää joka kohta väärin ja siksi minusta nyt vain tuntuu että koe oli helppo, eihän se nyt voi olla mahdollista, että olisin oikeasti osannut jotain!

Seuraavana päivänä oli ryhmähaastattelun vuoro. Meidät jaettiin muistaakseni kuuden tai seitsemän hengen ryhmiin, joissa meidän oli määrä keskustella annetusta aiheesta. Aiheena oli miten toimisimme, jos huomaisimme kollegan laittavan huumaavaa ainetta taskuunsa, sen sijaan että annostelisi sen potilaalle. En muista enää tarkalleen keskustelun kulkua, mutta totesin puheenvuorollani, että asia tulisi ottaa heti puheeksi osaston johdon kanssa, sillä kyseessä on potilasturvallisuuden vaarantuminen, joka tulee pyrkiä estämään joka tilanteessa. Vastuu tästä ei saisi myöskään jäädä hoitajalle itselleen, vaan tiedon tulee kulkea johdolle, jotta asiaan voidaan puuttua tarvittavin varotoimin. Olin ryhmästäni ainoa joka pääsi sisään.

Kaiken kaikkiaan väittäisin pääsykokeita helpoksi ja uskallan väittää, että esivalintakoe on näistä kahdesta kokeesta se vaativampi. Kun sen on selättänyt, voi jo hieman huokaista helpotuksesta.

Onnea kaikille esivalintakoetta tai pääsykoetta suorittamaan meneville! Hyvin se menee!