Minä miehenä ihmettelen jälleen, kun rivitaloyhtiömme pihan rouvilla riittää aikaa puuttua lasten sosiaaliseen elämään. Tytäräni joka päivä ulos ruinaava pikkutyttö ilmoitti yhtenä päivänä, että hän ei voi leikkiä, koska hänellä on kaverisynttärit. Kun tytär ihmetteli, miksei häntä oltu kutsuttu, niin sieltä tuli äiti kertomana, että ”takapihalle ei mahdu kuin parhaat kaverit” Oikeasti. Siinä, viisivuotiaalle, lapsensa parhaalle kaverille, päin naamaa.

Sama nainen on itketteänyt minun myös poikaani pari kertaa ja olen käynyt asiasta keskustelemassa. Toisiin vaan ei tunnu järki tehoavan. Hän joko vihaa lasteni kaksikielisyyttä (pidän tätä rekkalesbon näköisen naisen kaiken vihaamista pidän validina kommenttin päästyäni kuuntelemaan, miten hän paria riviä minun edellä vihasi kaikkia mainoksia ennen John Wickin alkua), minua tai ehkä vaimoani, joka on pirteä, virkeä, treenattu ja menestyvä. Me toki kutsumme vastapalloon meidän mukuloiden synttäreille, koska emme halua kostaa tai kiusata.

Toisen perheen äiti taas jaksaa huudella poikien leikkien väliin kommentteja heidän rooleistaan leikeissä. Yli piha-aidan, meidän pihalle, jossa hän ilmeisesti kuuntelee kuin haukka lasten puheita. Meidän pihalla nyt vaan mahtuu leikkimään, ilmeisesti ainoana koko rivitaloyhtiössä, sillä meillä ei ole istutuksia vaan tilaa potkia sitä palloa.

Mistä moinen energia? Miten jotain voi kiinnostaa näin paljon alle  10-vuotiaiden elämä. Meillä on ovi auki kaikille, kaikki sisällä olevat saavat ruokaa ruoka-aikaan, uima-altaaseen saa mennä vaikka minä en tuntisi ja minulla riittää rakkautta muidenkin lapsille. En ehkä tiedä heidän nimiään, mutta koska he ovat lapsia, he ovat viattomia ja suojeltavia. Olen välillä miettinyt, että tässä taloyhtiössä ei varmaan kesällä pääsisi yksikään lapsi uimaan rannalle ilman minua. Tuolla ne istuisivat hiekkalaatikon reunalla tarkassa valvonnassa.

Kertokaa oi viisaat naiset,  miksi?

Kymmeneen vuoteen ei ole voinut sanoa mitään mikä olisi ristiriidassa vihervasemmistolaisen ”mä en tunne ketään joka äänestäisi persuja” kristakosostelun kanssa. Jos näin on toiminut, vastapalloon  on lentänyt nopeasti kommentteja ”maalainen, juntti, rasisti, idiootti” ja kieltäytyminen yhteistyöstä mm. töissä, vapaalla, facebookissa tai kuten nyt – hallituksessa. Kristakosonen on ylimielinen. Näin se vain on. Hän on typerä, itsekäs ja todella pahasti väärässä monessa asiassa.

Hänellä on kuitenkin oikeus mielipiteeseensä. Kaikki hänen mielipiteensä eivät ole vääriä, vaikka tapa tuoda ne julki on ollut kammottava. Hän muistuttaa valtavan paljon toista samanlaista koheltajaa, jonka mielipiteet ovat valtaosin vääristyneet ja kaukana realiteeteista. Hän on jussihalla-aho.

Olin yllättynyt positiivisesti Li Anderssonin tavasta ottaa kantaa asioihin, vaikka äänestys ”kenen kanssa et haluu olla” vaalilähetyksissä olisin kaivannut vähän sovittelevampaa vauhtia kädennostossa. Siinä suli vasemmistolle suunnitelluksi annettu ääneni.

Natsi kasvavat bunkkereissa. Niin oikealla kuin vasemmalla olevat natsit. Sovinistit. Miten tätä asiaa pitäisi sitten purkaa?

No helvetti puhumalla asioista. Minä olen aika tehokkaasti ravistellut tällä blogilla ihmisiä. Osasta on suututtu ja yksityisviestejä on tipahdellut aika ajoin. Olen kuitenkin saanut ihmiset keskustelemaan. Haluaisin uskoa, että muutama teistä on oppinut jopa ajattelemaan. Ei toki kaikki. Typeriä ämmiä on maailma väärällään.

JOS asioista ei keskustella olemme kaikki kohta bunkkereissa. Bunkkereissa istutaan ja huudellaan. Ei tulla neutraalille vyöhykkeelle, jossa oltaisiin omien rajojen ulkopuolella. Ei olla valmiita selittämään väsymättömästi, miksi oma kanta on paras. On tyydytty huutamaan. On huudettu hiljaiseksi kaikki väärin ajattelevat, räitty 611-kulkueen päälle, kirottu äärioikeistoa. Ei vaan ole vaivauduttu keskustelemaan. Paavo Arhinmäki on kunnostautunut eduskuntatalon edessä mielenosoituksessa. Kyllä minä Paavo näin mitä sinä teit, vaikka muuta myöhemmin väititkin.  Samanlainen selkäranka kun olisi itsellä menisin sirkukseen töihin. ”Sten sten kristensen” vai miten se nyt meni, mitä et myöskään laulanut. Nämä ihmisetkö meidät johdattaa konsensukseen?

Luuleeko joku, että mielipiteet muutetaan huutamalla ja vittuilemalla? Onko joku teistä muuttanut mielipiteensä minusta tämän blogin lukemisella? Jos tietäisitte mitä kaikkea minä teen oikeassa elämässä joutuisitte shokkiin. Minä vittuilen koska haluan pakottaa teidät ajattelemaan. Jos te opitte sen taidon, voitte ehkä muodostaa oman mielipiteen, jonka jälkeen voimme kaikki nousta demilitarisoidulle alueella ja käydä järkeviä keskusteluita. Ehkä joku vielä muuttaa mielipiteensäkin, kun se hyvin ja maltillisesti perustellaan.

Siihen asti Persut jatkaa nousuaan, sillä vain äänestyskopissa uskaltaa sanoa, miksi vituttaa. Pitäisiköhän tämä muuttaa? Toivottavasti Rinteellä riittää älli olla mitätöimästä 17,2 prosenttia äänestäjistä.

PS. Äänestin Hjallista. Se on kova.