Naisen paikka

Minä olen feministi, humanisti ja joidenkin mielestä sovinisti. Takerrun hieman aina tuohon viimeiseen sanaan. Termiin.

Sovinismin virallinen määritelmä on ”Jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan”

Misogyyni lienee se sana, mitä useimmiten haetaan. Naistenvihaaja.

Se ei pidä yhtään paikkaansa. Minusta on esimerkiksi mahtavaa katsoa, kun naiset vaihtavat autoihin renkaita. Olen joskus harkinnut, että streemaan tällaisen ihmeen facessa. Yleinen harhaluulohan on, että tasa-arvo on sitä, että kaikki työt kuuluvat kaikille. Todellisuudessa töitä tasataan niin paljon, että lopulta naiselle jää työkseen meikkaaminen. Tämä on miesten syytä.

Lasikatto on sellainen misogyynien sikojen keksimä helvetinkuilu, josta pitää ehdottomasti päästä eroon. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että mies, joka on valinnut tekevänsä saatanan kovan uran, eikä ole panostanut perheeseen, kotiin, vapaa-aikaan vaan runnonut itsensä jonkun kapean segmentin huippuasiantuntijaksi tuskin kilpailuviettinsä kanssa kellahtaa selälleen, kun sovinistinen naiskilpailija vaatii tasa-arvoista kohtelua huippujohtajan paikan haussa.

Olen kova feministi. Tarkoitan tässä sitä, että uskon kovaan empatiaan. Jos joku on kaivossa, sinne ei hypätä sympatiseeraamaan, vaan sinne annetaan tikkaat. Syyllistyn liialliseen filogyniaan!

It eint over until the fat lady sings!

Toivon, että omasta tyttärestäni kasvaa yhtä kova kuin Kirsi Salosta. Tai vielä parempaa: äidistään. Siinä tulee lasikatot alas valittavien pullamössöämmien niskaan.