Sinä harmaa, hyllyvä pallo

Sinä läski, joka juokset aamulla minua vastaan työmatkalla. Sinä ihra, joka puuskutat ja hikoilet. Läskisi hyllyvät vaatteidesi alla, kun valtaisa höyrypilvi nousee suustasi. Olet lihava. Olet sairas. Olet kamala.

Arvostan sinua, pidän sinua mahtavana tyyppinä, olet aivan mieletön. Yrität. Et jää makaamaan kotiin. Et keksi tekosyitä. Et valita säätä, et kylmää, et sateista; et valita pimeyttä, tuulta, lumisadetta. Olet joka aamu lenkillä. Joka aamu jalkasi nousee reippaammin. Halauaisin pysäyttää sinut ja kehua, mutta en viitsi, koska tiedän miten ärsyttävää on, kun joku mulkku tulee kommentoimaan hyvää treeniä.

Nautit aamuista dopaniiniannostasi. Saalistat endorfiinia. Ennenpitkää alat myös ihota niitä mäkkäristä ulos hyllyviä diabeetikkoja, jotka polttavat saastaiset savukkeensa lasten leikkipaikan viereisellä penkillä.

Tervetuloa tälle puolelle aitaa. 

Minä rakastan sinua.