Irti päästämisen taidosta ja kiintymyksestä
Meille länsimaalaisille ihmisille, jotka elämme dualistisen maailmankatsomuksen (hyvä vastaan paha) kulttuurissa, itämaiset uskonnot ja filosofiat tarjoavat hyvin erilaisen lähestymistavan hengellisyyteen ja henkisyyteen. Olen viimeisen vuoden aikana perehtynyt buddhalaisuuteen, erityisesti japanilaiseen zen-traditioon ja alkanut pistämään merkille sen, että dualistinen käsityksemme maailmassa vinouttaa käsitystämme itämaisten uskontojen tarjoamasta filosofiasta. Ne kun eivät nojaudu kahden ääripään erotteluun ja irtaannuttamiseen asiayhteydestä, vaan näiden ääripäiden ymmärtämiseen itse asiayhteydessä.
Otetaan esimerkki: Irti päästäminen.
Kun alkaa perehtymään zen-traditioon, niin väistämättä eteen tulee erilaisissa teksteissä ajatus irti päästämisestä. Meille tulee heti mieleen sellaiset asiat kuin luopuminen, hyvästely, irtaantuminen ja jakaantuminen. Tämä on kuitenkin virheellinen ja hyvin vahingollinen kuva irti päästämisestä. Irti päästäminen ei ole luopumista, vaan päinvastoin asioiden täydellistä kohtaamista tässä hetkessä. Sillä seuraavassa hetkessä sitä ei välttämättä enää ole olemassa.
Meidän puhtaaseen ihmisluontoomme liittyy kiintymyssuhteen muodostaminen toisia ihmisiä kohtaan.
Esimerkiksi ihmissuhteissa irti päästäminen ei ole sitä, että etääntyy toisista ja on päästämättä ketään lähellensä. Jos parisuhteessa päästää tällä tavoin toisesta irti, niin voi olla varma parisuhteen päättymisestä hyvin pian. Irti päästäminen ei liity asioihin ja ihmisiin, vaan aikaan ja tilaan. Irti päästämisen ajatus kiteytyy siinä, että elämme jatkuvassa muutoksessa ja muutosta ei pysty ennakoimaan. Tällöin jokainen elämämme hetki tulisi ottaa vastaan juuri sellaisena kuin se on ja keskittyä siihen. Parisuhteessa kun tiedostaa sen, että eteen tulee vielä se päivä kun menettää toisen, niin alkaa kiinnittämään pakostikin huomiota meneillään olevaan hetkeen.
Seksuaalisuudesta nauttimista
Itse olen tiedostanut sen, että jonain päivänä en välttämättä kykene kokemaan sellaista seksuaalista nautintoa kuin nyt. Niinpä nautin jokaisesta hetkestä johon sisältyy seksuaalista nautintoa, enkä ajattele sen syntyvän väärään aikaan tai väärässä paikassa. Totta kai noudatan siveellisyyttä huomioiden muiden ihmisten mielipiteet eli en ala rietastelemaan sopimattomissa tilanteissa, mutta en häpeile omaa seksuaalisuuttani enää ollenkaan. Varsinkaan sen takia, että se on yksi tärkeimmistä tavoista osoittaa läheisimmälle ihmiselleni kiintymystäni eleiden ja sanojen lisäksi. Kiintymys? Miten helvetissä tämä sana liittyy millään tavalla irti päästämiseen?
Meidän puhtaaseen ihmisluontoomme liittyy kiintymyssuhteen muodostaminen toisia ihmisiä kohtaan. Irti päästämistä pitäisikin käsitellä ennemminkin sellaisessa asiayhteydessä kuin takertuminen. Jos takerrumme menneisyyteen, niin emme pysty elämään tässä hetkessä. Elämme väistämättä menneisyyden lisäksi tulevassa, kun fantasioimme tulevasta missä saamme takaisin menneessä historiassamme kokemamme asian. Kohtaamme esimerkiksi menetetyn rakkauden tai elämme uudelleen jonkin voimakkaan tunteen. Se on meille vahingollista ja siten vahingoittaa myös ihmisiä ympärillämme. On selvää, että jokaisen ihmisen tulisi pysähtyä joskus ja pohtia sitä, että ”mihin asioihin minä olen elämässäni takertunut?”
Toiseen ihmiseen takertuminen johtaa riippuvaisuuteen, eikä mikään riippuvaisuus ole hyvästä. Riippuvaisuudesta irti pääseminen ei tarkoita sitä, että riippuvaisuuden kohteesta tulisi hankkiutua eroon. Eihän alkoholismista tai muusta päihdeongelmasta pääse eroon sillä, että eristäytyy näistä aineista täysin. Silloin joutuisi rajoittamaan omaa liikkumistaan, ettei ikinä joutuisi kohtaamaan noita riippuvuutta aiheuttaneita aineita. Itsensä fyysinen rajoittaminen johtaa vain uusiin ongelmiin ja estää toisten ihmisten kohtaamisen. Ja jos on riippuvainen jostain ihmisestä, niin etäisyys ja suhteen katkaiseminen ei ole toimiva ratkaisu ongelmaan, vaan pakokeino. Keino, jonka myötä ei tarvitse kohdata juurisyytä ongelmaan omassa itsessään.
Riippuvuuksien syyt ovat itsessäni
Jos minä olen tullut riippuvaiseksi jostain asiasta, niin syy ei ole minun ulkopuolellani. Syy on minussa itsessäni, joka minun täytyy itse selvittää ja selventää itselleni se sanoittamalla. Elämässäni kohtaamani kaltoinkohtelut eivät ole syy, vaan itsessäni muutoksen käynnistänyt tapahtuma. Minä olen muuttunut kaltoinkohtelun myötä ja alkanut toimimaan siten haitallisella tavalla itselleni sekä itseni kautta myös muille. Päästäkseni irti menneisyyden tapahtumasta minun on ollut pakko tutkia itseäni ja tuntemuksiani, jotta olen voinut puuttua minussa syntyneeseen haitalliseen muutokseen. On se muutos ollut sitten haitallinen ajattelu- tai toimintamalli.
Aiemmin elämässäni elokuvien ja tv-sarjojen ahmiminen on ollut keino paheta tyhjää ja melankolista oloani. Oli helppo ryhtyä katsomaan jotain sarjaa putkeen, koska olo oli niin käsittämättömän tyhjä kaikesta mielihyvästä ja ahdistunut jostain itselleni tuntemattomasta syystä. Pakenin meneillään olevaa hetkeä ja saatoin huomata katsovani jotain sarjaa, jonka olin jo aiemmin katsonut. Tai elokuvaa. Tänä päivänä tunnistan itsestäni tuossa toiminnassa takertumisen menneeseen, jossa yritin päästä kiinni jonkun jo näkemäni elokuvan kautta mielihyvän tunteeseen.
Kun tänään alan katsomaan jotain elokuvaa tai uutta tv-sarjaa, niin toimin hyvin eri tavalla. Katson jotain suoratoistopalvelusta, koska haluan antaa mielelleni jotain muuta tavallisesta poikkeavaa ajateltavaa. Psyykeeni saa hengähdystauon ja tauon jälkeen jaksan taas keskittyä elämään ympärilläni sekä itsessäni. Suoratoistopalvelun sijaan voisin tietenkin valita meditoinnin, ulkona liikkumisen tai leikkimisen koirani kanssa. Ja olenhan minä niin tehnytkin.
Niin. Dualistisuuteen taipuvainen ajattelutapamme on mielestäni hyvin vahingollinen tapa lähestyä asioita ja se raastaa meidän minäämme. Tiedämme havaintojemme kautta, ettei maailma ja elämämme ole mitenkään mustavalkoista, mutta ympäristömme pakkosyöttää tällaista ajattelutapaa meille väkisin. Ei ihme, että voimme usein hyvin pahoin ja haluaisimme paeta kohtaamiamme ristiriitoja. Siitä ei ole kuitenkaan mitään apua meille itsellemme, eikä siten meidän kauttamme meille läheisille ihmisille.