Meikkiosaston muukalainen
Ostin tänään elämäni ensimmäisen meikkivoiteen, Joe Blascon, sävyltään Olive Beige 2. Olin Sokoksen meikkiosastolla yhtä vieras kuin avaruuden muukalainen takapihan nurmikolla ja erotuin varmasti muista asiakkaista kuin peukalossa oleva jäätävän kokoinen tikku. Minä olin noviisina meikkiostoksilla luodakseni roolin myöhemmin pidetyissä kesäteatterinäytelmän kuvauksissa, missä otettiin kuvia tiedotusvälineitä ja markkinointia varten. Illalla avasin television ja näin, kuinka Marianne Kallio pesi oman meikkinsä riisuakseen omaksumansa roolin tv-sarjassa sinkut paljaana sekä näyttääkseen todellisen persoonallisuutensa tuon roolin takana. Ja aloin voida pahoin.
Minulla ei ole mitään ongelmia siinä, että levitän meikkivoidetta kasvoilleni jotain roolia varten. Itse asiassa se on tärkeä osa transformaatiota, jossa rakennan persoonallisuuteni ulkopuolelle kuoren: Pintakerros, josta tulee ulkopuoliselle stereotypioiden kautta mielleyhtymiä omiin elämänkokemuksiinsa, tapaamiinsa tai näkemiinsä ihmisiin. Meikillä (tai ehkä tässä yhteydessä tuttavallisemmin maskilla) on myös teknisempi funktio, mutta en itse näe sitä omin silmin. Maskeeraus on enemmänkin silta, jonka ylittäessä minusta tulee jokin muu.
Niinpä minusta on järisyttävää se, että monien ihmisten päivän aloittavana rutiinina on meikkaaminen eli käytännössä ulkoisen persoonallisuuden piilottaminen. Katsoessani Marianne Kallion jaksoa näin kuinka esille tuli Mariannen oma ja erittäin persoonallinen puoli hänen ulkonäöstään: Se, johon haluaisi ennemmin tutustua, ja jonka kokee heti ensisilmäyksellä aidoksi. Jotenkin minusta alkoi tuntumaan hirveän väärältä se, että kulttuurissamme kasvojen ehostamisella piilotetaan niin paljon olennaista ja merkitsevää.
Suhtautuminen meikkeihin kertoo myös paljon ihmisestä
Kirjoitan tietenkin elämänkokemuksen värittämänä ja on paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele tavallani. Heistä ehostautuminen on jotain henkilökohtaista ja itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa. Totta kai jokainen saa tehdä kehollensa mitä huvittaa, mutta kysyisin kuitenkin heiltä ensin yhtä asiaa: Millaisen mielikuvan luot toiselle ilman ehostusta oikeasti? Mitä väliä sillä on oikeasti, jos joku näkee väsymyksen runtelemat silmänaluset ja kysyy: ”Miten sinä näytät noin väsyneeltä?” Pahimmassa tapauksessa kysymyksestä voi ottaa hetkeksi itseensä ja pilata aivan itse omalla päänsisäisellä maailmalla päivänsä, mutta parhaimmassa tapauksessa se voisi laukaista keskustelun omasta jaksamisesta eli niin sanotun maallikkoterapiasession. Tiedäpä sitä. Niin, ja onhan niitäkin maailmankatsomukseltaan rajoittuneita, jotka eivät siedä naturelleja kasvoja. Toisaalta heidän ajattelumalleissaan saattaa tällöin olla jotain muutakin vinoutunutta.
Etuni näin miehenä ja siten rankan kaavamaisesti meikittömänä on ollut juurikin se, että kasvoiltani näkee päiväni ”epistolan” eli selkeämmin ilmaistuna moodini. Väsymyksestä riutuneet silmäni kertovat selkeästi sen, jos edellinen yö ei ole syleillyt minua levollisilla unilla. Lievästi rokonarpiset kasvoni kertovat jonkinlaisesta aknesta menneisyydessä ja vino nenäni siitä, että saavuin tähän maailmaan kasvot edellä. Nämä kasvot tällaisenaan ovat minun elämäni tuote, eikä minulla ole tarvetta häivyttää niitä piiloon. Kirjoitan tässä tietenkin itsestäni miehenä, mutta mikään ei estä ajattelemasta samalla tavoin naisena tai sellaisena henkilönä, jonka elämään kuuluu itsensä maskeeraaminen.
Mutta hetkinen! Kirjoittamastani voisi päätellä, että tuomitsen meikatut kasvot? Ei suinkaan. Suhtaudun varauksella persoonallisuuden häivyttämiseen ja sellaiseen ehostamiseen, jonka seurauksena syntyy kärsimystä aiheuttavia ajattelumalleja meikkaajalle itselleen. Nautin esimerkiksi ehdottomasti Ihanaiseni meikatuista kasvoista, sillä hän osaa korostaa persoonallisia piirteitään. Niinpä mieleni ei tarvitse tehdä kuperkeikkaa sillä hetkellä, kun hän suuntaa pesemään kasvonsa puhtaaksi ehosteista. On vain yksi ja sama persoonallinen rakastettuni, jota saan kohdata arjessani meikattuna ja meikittömänä versiona itsestään.
Lyhyeen tiivistettynä mielipiteeni: Persoonallisuutta esiin tuova ehostaminen in, sitä taasen häivyttävä maskeeraaminen out. Ellei kyseessä ole sitten teatteria varten rakennettava kuori.
P.S: Hyvähän tässä on asiasta tietämättömän huudella, jota sokkarin meikkimyyjä voi viedä myyntipuheillaan kuin litran mittaa.