Vahvistus hyville näyttelijäsuorituksille ja näytelmätekstille
Eilen minä ja muut kesäteatteriesityksen tekijät saimme vahvistuksen sille, että yhteen kursimamme ja tällä hetkellä esittämämme produktio ei ole keskinkertaista tekoa. Keski-Suomen harrastajateatteriyhdistyksen teatteriaalto-raati kävi katsomassa esityksen ja antoi siitä meille suullista palautetta, jonka jälkeen keskustelimme teatterin tekemisestä noin yleisestikin. Huomasin, että ryhmässämme vallitsee tuon keskustelun perusteella oikein mahtava yhteishenki. Mutta se palaute: Sanalla sanoen oikein erinomaista koko perheen teatteria!
Näin vasta aloittaneena harrastajateatterilaisena minun on vaikea arvioida esityksemme tasoa, sillä en ole päässyt katsomaan sitä puhtaasti yleisön suunnasta ja kokonaisuutena. Olen saanut todistaa vain toisten suorituksia lavalta käsin, mutta ne ovat olleet erittäin hyviä ja suorastaan ammattimaisia. Jokainen suhtautuu tekemiinsä rooleihin ja niiden taustatyöhön tietynlaisella vakavuudella, vaikka hauskaa pidetäänkin siinä ohessa.
Nyt kun sain kuulla ammattinäyttelijän suusta esityksemme vahvuudet, niin minulta hälveni täysin yksi epätietoisuus: Onko tämä hyvä? Olenko osana toimivaa näytelmää ja miten minun panokseni näyttäytyy siinä? Palautteen perusteella pystyn toteamaan, että me kaikki teemme hyvän työn rooleissamme eikä kukaan joudu toimimaan kannattelevana voimana. Se on mahtava homma ja vapauttaa henkisesti. Voi vain fiilistellä ja antaa mennä tulevissa kesäkauden esityksissä.
Yksi haave todeksi
Totesin palautetilaisuudessa myös sen, mitä en ole sanoittanut tätä ennen. Olen päässyt tekemään sitä, mitä olen aina haaveillutkin tekeväni eli teatteria lapsille. Lausuin sen ääneen, että olen aina ihaillut YLE:n lastenohjelmia tuottavia ihmisiä, jotka saavat työkseen viihdyttää lapsia. Erityisesti pikku kakkosen omaa ohjelmistoa tuottavia näyttelijöitä olen ihaillut, sillä he ovat työssään vaikuttavia ja oikein eteviä näyttelijöitä, saaden lapset mukaan rakentamaansa mielikuvitusmaailmaan. Suuri hatunnosto heille tästä tärkeästä tekemästään työstään.
Eräs kanssanäyttelijä totesi palautekeskustelussa pontimena teatteriharrastukselle sen, että saa olla outo. Outo kommentti, sillä ei hän ole vaikuttanut oudolta. Eli hän vaikuttaisi olevan siis täysin oikeassa porukassa, kun ei eroa mitenkään meistä muista oudoista. Normaali saattaisikin erota, eikä ehkä oikein osaisi sujahtaa porukkaan sisälle.
Jos mietit tätä lukiessasi, ”olisiko teatteriharrastus hyvä itsellesi”, niin suosittelen kyllä. Esiintymiseen ei tarvitse heti heittäytyä, sillä teatterissa tehdään näyttämön ulkopuolella paljon töitä esitysten eteen. Ja jos päätyisikin näyttämölle, niin esiintymiseen liittyvät jännitystilat hioutuvat hiljalleen huomaamattomiksi ja antavat tilaa ilmaisuvoimalle, jota meistä jokaisesta kyllä löytyy. Kunhan sen vain kaivaa esiin yhdessä ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden kanssa.