Vankeudesta vapauteen – kaikki elämä ympärilläsi
Takana on pari päivää todellista liikkumisen vapautta, sillä ehdoton vankeus päättyi jalkapannan poistamiseen. Se merkitsi samalla erään aika merkittävän elämänvaiheen päättymistä, joka on eniten muovannut minua tähänastisessa elämässäni. Luulin, että esimerkiksi armeija olisi muovannut minua paljonkin, mutta taisin olla väärässä tuon olettamuksen suhteen. On kuitenkin vielä matkaa siihen, että voin sanoa: ”Vankila oli parasta mitä minulle tapahtui.” Se nimittäin kuulostaa järjettömän absurdilta!
Irrota katseesi puhelimestasi, nosta päätäsi ja katso ympärillesi. Laita puhelin taskuun tai käsilaukkuun, sillä elämää vilisee ympärilläsi.
Mutta ilman vankilaa minulla ei olisi ollut mahdollisuutta keskustella joka viikko puolentoista tunnin ajan psykologin kanssa tunnemaailmastani ja ajattelumalleistani, eikä mahdollisuutta reflektoida ihmissuhteitani vankilapastorin kanssa parin viikon välein pidetyissä tapaamisissa. Ilman vankilaa minulta ei olisi riistetty keinoja ”selviytyä” yksin, enkä olisi joutunut pyytämään apua läheisiltäni. Oikeaa apua. Ilman vankilaa en olisi oppinut arvostamaan ihmissuhteita, joita minulla siihen mennessä oli säilynyt enkä olisi koskaan todennut: ”Minä en voi saavuttaa onnellisuutta elämässäni ilman toisia ihmisiä.” Minun piti siis kohdata omat tarpeeni silmästä silmään.
Näiden parin päivän aikana olen tehnyt asioita, joita ilman olen joutunut pärjäämään pari vuotta. Ihan ensimmäisenä päivänä kävin Ihanaiseni kanssa karaokebaarissa ja pääsin laulamaan tuntemattomien läsnä ollessa rakkaalleni. Eilen kipusimme Kanavuorelle ja katselimme laskevaa aurinkoa sekä etäällä näyttäytyvää Jyväskylää. Karaoken laulaminen myöhään illalla ja kesäisen auringonlaskun katsominen eivät olleet mahdollisia edes koevapauden aikana, sillä minun piti lähteä Jyväskylästä jo iltakahdeksan aikaan.
Ne ihmiset, jotka määrittävät vapautta
Suurin juttu tässä vapaudessa on kuitenkin se, että saan viettää aikaani minulle tärkeiden ihmisten seurassa ilman, että minun pitäisi tinkiä tuosta ajasta. Saan täysin vapaasti päättää, ettei minun ole nyt mikään pakko tehdä tätä asiaa, jotta voisin olla läsnä rakkaimmilleni. Niinpä olen saanut nauttia täysin parin päivän aikana aivan tavallisista aamuista, kun olen voinut herätä päivään rakkaani vierestä.
Jos jotain haluaisin nostaa esille tästä kokemuksestani ja tuoda sen julki kaikille muillekin ihmisille, niin se on tämä: Irrota katseesi puhelimestasi, nosta päätäsi ja katso ympärillesi. Laita puhelin taskuun tai käsilaukkuun, sillä elämää vilisee ympärilläsi. Omakohtaisen kokemukseni myötä olen oppinut rakastamaan muiden seuraamista ulkona liikkuessani ja arvostamaan sitä elämää, joka aikaisemmin tuntui ahdistavalta tai jopa suorastaan raivostuttavan tungettelevalta. Kun ennen seurasin elämää puhelimeni välityksellä, niin tänään seuraan sitä suoraan omien aistieni välityksellä ja sitä itse arvioiden. Sillä se kaikkein merkittävin elämä sijaitsee itsestä katsottuna noin 25 metrin säteellä.